Elämää Feliz San Juanin jälkeen

Oh-hoijaa.

Feliz San Juanin juhlinnat tapahtuu Fuengirolassa aina 23.6., olkoon se mikä viikonpäivä tahansa, ja tänä vuonna se sattui olemaan sunnuntai. Paikallisiin tapoihin kuluu mennä beachille juhlimaan, grillaamaan ja viettämään yhdessä aikaa ystävien kanssa. Sinne minäkin siis suunnistin uuden, kiinteistövälittäjä, ystävättäreni kanssa. Ensin oli siis tarjolla (pientä muodollista korvausta vastaan) juomaa ja ruokaa, ja sen jälkeen käveltiin takaperin mereen kastautumaan saadaksemme syntimme anteeksi ja vielä lopuksi aivan MAHTAVA ilotulitus!!
Paljon oli komiampaa kuin ikinä Myllyn (ja nekin ovat olleet mielestäni TOSI komeita) vastaavat joulunavausilotulitukset. Myös rakkaan kummityttöni hääjuhlan ilotulitus Vihterpaluussa valitettavaksi jää toiseksi....

Kuusi viikkoa täällä Aurinkorannikolla, ja olo ei enää ollenkaan tunnu kriisivaiheelta, vaan jotenkin tähän kaikkeen on jo kotiutunut. On ollut työtä (oikeammin työharjoittelua), turistina hengailua, kulttuuria, löhöilyä, jne. En edes keksi mitä puuttuu.....
Mutta onkohan oikeesti näin?

Andalusialainen elämäntyyli ei enää hätkähdytä (koska se sopii erittäin hyvin minulle ja varsinkin minun vartalolleni), Girasolin talkkari tervehtii sekä suomen, englannin, että espanjan kielillä vuoron perään, uima-altaan seriffi käy juttusilla ja vilkuttelee päivittäin. Myös lähi El Jamon (superMercado) -kaupan henkilökunta tervehtii jo ystävällisesti hymyillen ja tarjoaa vielä maksamisen jälkeenkin tuoreita, juuri paistettuja, leivonnaisia :) (mistä minun on kuitenkin kieltäydyttävä linjojeni vuoksi)
Ja kiitokset heille myös aktiivisesta, tiettyjen hyllyjen, säännöllisestä täyttämisestä ja pitämisestä houkuttelevina.

Myöskään nitromäki ei enää tunnu pahalta, vaan minähän osaan jo jopa kaivata sitä päivittäistä liikuntasuoritusta sekä tulvamaista hien eritystäni ! <3
Näitä kaikkia tässä miettiessäni, täytyy myöntää,  että koti-ikäväkin kyllä vähän jo tuppaa tässä vaivaamaan.... vielä kun kotoporukka lähettelee mulle mökkikuvia Kikanrannasta :(
Nii pal olis sielläki puuhattavaa!

2,5 viikkoa kuitenkaan enää aikaa; kirjoittaa loppuraportti valmiiksi, tehdä Humakin tehtäviä, suunnitella töihin paluuta, käydä vielä muutamissa uusissa (minulle uusissa, kuten Malaga, Benalmadena, Gibraltar, Marbella, jne.,jne) kohteissa täällä Aurinkorannikolla, ja sitten tietenkin aika tärkeenä; ostaa paluulippu Suomeen :) Eli koti-ikävää ei nyt vaan ehdi potea.
Nada.

Ai niin, meinaan unohtaa ihan yhden tärkeän alkuviikkojen ahaa-elämykseni sekä ajatukseni lähettää avoimia työpaikkahakemuksia paikallisiin kouluihin ja Nuorison taidetyöpajahankkeen yhteistyökumppaneille. Se täytyy myös vielä muistaa/ehtiä tehdä!!
Oikeastaan taitaakin tulla hoppu kaiken em. tekemiselle, kun on enää NIIN VÄHÄN aikaa!!

Myös delfiinit on nähty.

Eli nyt tuumasta taas toimeen.
Kirjoittelemaan siis.

Back in Business

Kehittämistyömme/kyselytutkimuksemme on nyt siinä vaiheessa, että on välitilinpäätöksen aika. "Työnantajani", hanketyöntekijä Katri, suuntaa jo Suomeen Juhannuksen viettoon ja sukuloimaan ja minulle (ihan yksin) jää tulosten koostaminen ja raportointi, sekä ehkä vielä muutamien kyselyjen tekeminen ennen sitä (varsinkin nyt, kun ollaan tajuttu, että parhaimmat vastausprosentit olemme saaneet Suomi-Baareista :)). Täällä toimii kuulemamme mukaan 36 suomalaisten ylläpitämää baaria/pubia/kahvilaa/ravintolaa, ja ehdimme yhdessä käymään niissä vasta muutamissa, kuten Bar Hima, Bar Cosmos, Mummola, Bar Duuni, jne.

No, kokosimme Katrin kanssa reilun kuukauden, melkein viiden viikon rupeamaamme 8ja haluan nimenomaan kirjoittaa ne tänne blogiini nähdäksenne kuinka PALJON olenkaan täällä hikikarpalot otsalla REHKINYT):

Yhteistyötahoja kohtasimme seuraavasti:

Srk: pastorit Jarmo Karjalainen ja Juha Sarkkinen. Mukavia ja lupsakoita miehiä molemmat, valmiina yhteistyöhön Nuorten taidetyöpajaprojektin kanssa syssymmällä…

Aurinkorannikon suomalainen koulu (se ainoa oikea): vararehtori jää vuoden toimivapaalle, mutta lukion välitunneille kaivataan edelleen toimintaa syksylläkin, kenties Nuorten taidetyöpaja jatkaa yhteistyötä siis myös siellä.....

Sofia-opiston vuokratilat ovat olleet Nuorten taidetyöpajatoiminnan käytössä pari kertaa viikossa, mutta kustannukset ovat olleet suhteettoman suuret. Myös Sofia-opistolta ostettu kielikurssi nuorille on hinnoiteltu mielestämme yläkanttiin.

Adintre yhdistys: Yhteistyön jatkumisesta neuvotellaan vielä syksyllä, mutta se on epävarmaa, sillä toiminta ei ole tavoittanut suomalaisia.... eikä tilatkaan ehkä alla olevassa ruokavarastossa ole tavoittelemisen arvoiset, vaikka nyt on ikkunat sinne laitettukin.

Eräs paikallistunut herrasmies; Tämä ensin jopa nerolta tuntunut mies etsikin omille ideoilleen ja yrityksilleen lähinnä yhteistyö/rahoittajaa ja siihen rooliin ei Jyväskylän kaupungin hanke ollut innostunut. Suomelan toiminnanjohtajaksi valittu venäläissyntyinen, suomalainen, nykyään Fuengirolassa asuva henkilö ei ihan vielä vakuuttanut meitä luokanopettajakoulutuksellaan (ei kuitenkaan maisteri?) eikä tarinoinnillaan....

Katsotaan mitä on tulossa….

Tilakysymyksessä tapasimme seuraavia kontakteja:

Www.valmennukseen.fi : tilat ovat lähellä Torreblancaa, ja tuntuisivat sijaitsevan liian kaukana, vaikka tilat olisivatkin käytössä tarvittaessa joka päivä, viikonloput mukaan lukien, aina koulupäivien jälkeen. Tämä yrittäjä siis myy (eikä mitään ihan halpaa touhua) suomalaisille oppilaille, ja heidän perheilleen, opetusta (tai opetuksen ohjausta, seurantaa) suomalaisten koulujen lähettämien tehtävien ja kokeiden avulla. Www.valmennukseen.fi toimii lähinnä suomalaisten opiskelijoiden ja harjoittelijoiden työpanoksen voimin :(. Tilojen vuokrahinta voisi olla kohtuullinen.

Nuria Sol: tästä hotellista olisi saanut vuokrata kongressihuoneen toimintaa varten, mutta tiloihin ei olisi saanut jättää omia tavaroitaan, kuten maalaus- ja piirustustarvikkeita jne. Hinnasta ei edes vielä neuvoteltu. Ei jatkoon.

Smart Work Lazan sekä Mijasin kaupungin talon tilat olivat lähinnä avotoimiston tapaisia isoja huoneita, mihin ei voi ajatella ja suunnitella Nuorten taidetyöpajatoimintaa.

Viimeisimpänä, muttei lainkaan vähäisempänä tuli tilakysymys esille Kahvila Kardemummassa, kun olimme siellä aamukahvilla ja korvapuustilla. Tilat olisivat käytössä arkisin klo 17 jälkeen ja viikonloppuisin ja käytössä olisi siis myös kahvila keittiökin. Ja hintakin olisi sopeva :;)

Jo Jyväskylän alkuperäisessä kuvataidetyöpajaa esittelevässä hissipuheessa kerrotaan : ".....taidetyöpajalla nuoret oppivat muun muassa huonekalujen kunnostusta, valokuvausta ja ruuan valmistusta", ja nämä kaikki olisivat Kardemumman tiloissa mahdollista toteuttaa. monen muun toiminnan lisäksi.

Tästä voi tulla Diili, jos Jorma hyväksyy.

Kaiken tämän ja paljon kirjoittamattomiakin kokemuksia (sensuuri) olemme yhdessä täällä kokeneet ja askelmittaria järisyttäneet. Minä jatkan sen järisyttämistä vielä muutaman viikon ja jonkun verran koitan olla paikoillaan, jotta saan loppurapotinkin kirjoitettua.

Lähtiäisiksi sain vielä työpajalla valmistetun kuvani, sekä Katrin tekemän jäähyväiskortin, tai siis näkemiinkortin,

Nähdään taas.

0 - TASO

0 - tason treeniä on nyt sitten

• tarjolla maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina espanjan kielen alkeisryhmässä
• tänään oisi tarjolla suppailun alkeiskurssi
• ja perjantaina alkaa vatsa-pepputreenien nollatasokurssi

Varmoja näistä oli alkeiskurssin aloitus espanjan kieliryhmässä, nollataso.

Ja siellä aloitettiin, mitenkäs muutenkaan, aakkosista ja mitä eroa on suomen kielen lausumiselle....

...yksiköistä ja monikoista. Ihan tuntui nostalgiselta, lähes peruskoulun saksan (tosi lyhyen) kielen oppitunnilta; opettaja kirjoittaa taululle liitu sauhuten ja vuorollaan pistää opiskelijat (jotka pelon sekaisin tuntein laskivat mikä vastaus osuu omalle kohdalleen) vastaamaan tehtäviin....

Seuraavalla harjoitellaan numeroita ja , JIPPII!!, pelataan BINGOA!!

Taitaa tulla mukavat sessiot, kuulin nimittäin juuri sen, että opettajamme on koulutukseltaan lastentarhanopettaja :) Aikaisemmin oppimani, espanjalaisen koulutusjärjestelmän ja opettajuuden arvostamattomuus, lie syy siihen, että lastentarhanopettaja käy opettamassa ulkosuomalaisille espanjankielen alkeita ja juurikin leikkimällä bingoa ? 

Harmillista oli lopuksi kuulemani kommentit osan osallistujien suista, kun he keskustelivat koulutuksen annista. He olivat kokeneet opetuksen olleen liian haastavaa, ja kaukana nollatasosta ja aikoivat lopettaa tähän :( Toisiaan kannustaen kuitenkin sopivat vielä tulevansa bingoa pelaamaan. Minua tietenkin lohdutti se, etten ollutkaan ihan ainoa tampio, jolla meni aika moni asia ihan ohi.

Mielenkiinnolla odotan seuraavia kertoja !!

Sup-lautailun jätin väliin (ainakin tänään) ihan vaan sen tähden väliin, ettei kuntoni menisi ylikunnon puolelle, sillä personaltrainerini (kännykkäsovellus) varoitteli jo useamman nitromäkitreenin jälkeen tänäänkin siitä; ennätyksiä vaan ennätysten perään !!!

Vatsa-peppu nollatason kurssille ajattelen vielä perjantaiaamuna meneväni, ja aloittavani hyvin kehittyneen keskivartaloni kiinteyttämisen :) ...ja ehkä siitä reenistä samalla voisi pieni peppunikin hyötyä. Sehän nähdään !

Muutamia muitakin nollatason suorituksia (omasta mielestäni tietenkään ei) on tullut viikon varrella tehtyä. Ja kutenkin on tärkeää huomioida, että nämä toiminnat ovat tapahtuneet täysin työn lomassa ja työhön orioituneina. Näin me oivasti ja suunnitellusti jalkauduimme suomalaisyhteisön joukkoon kyselyjä tekemään...….

Nimittäin Suomi-Karaoke ja Suomi-Visailu -happeninkeihin :) 

Karaokeillassa lauluaikaa sai ensin ihan yksinlauluun asti, kunnes tutkimuksemme kohderyhmää alkoi lipua kyseiseen anniskeluravintolaan. Mukavasti saimme kuitenkin myös haastatteluja tehtyä.

Suomi-Visailussa ei harmita mikään muu, kuin yhden pisteen häviö Porilaisille. 

Palkinnoksi saimme viinipullonkin, ei huono. 

Oliko se niin, että hopee ei oo häpee? 

Paitsi häviö Porilaisille…..

Näihin niukkoihin kuviin, mutta muuten mukaviin tunnelmiin!

0-tasolta ei voi kuin nousta ylöspäin :)

Näin.

  

Turistina Vol II

Ja sitten koitti päivä, kun minä tulin luvanneeksi lähteä "pienelle" kävelylenkille, ihan lähiseudulle.....

Laitoin varmuuden vuoksi sukatkin jalkaan, jotta säästyisin mahdollisilta hiertymiltä. Ja ei muuta kuin reppu selkään, ja matkaan! Mukavasti osui puolipilvinen kelikin :)
Tossua tossun eteen sitten vaan ja alkuun matka tuntui jopa ihan mukavalta, vasta 1km:n jälkeen tuntui jo tosi pahalta; hengitys tiheää, vesipullo tyhjä ja tie sen kuin jyrkkenee..... Kääk!
Mutta periksi ei kuitenkaan voinut antaa, joten aloin kiemurrella ylöspäin tien reunasta toiseen (niin kuin lasketellessa kiemurrellaan mäen reunasta toiseen, mutta kylläkin ALASPÄIN).

En osaa tarkalleen sanoa kuinka monen tunnin (ja kuinka monen pysähdyksen, äitiä ikävöinnin, puhkumisen & puhaltamisen) jälkeen saavuimme kuin saavuimmekin perille kylään nimeltä Mijas. Oppaanani olleen, hyväkuntoisen kuuskymppisen rouvan, tsemppaus ja rohkaisu auttoivat minua jaksamaan ja uskomaan itseeni, ja hänen ilmiömäinen usko aina vaan seuraavaan viiteensataan metriin; enää 500m tätä nousua, enää 500m näitä mutkia, enää 500m ennen puolta väliä jne. toimi, ainakin minun kohdallani (vaikka jo tiesin ettei se ihan pitänytkään paikkaansa) ja voisin käyttää tätä metodia itsekin jatkossa.....

En kuitenkaan kuollut, enkä edes pyörtynyt, vaikka monesti matkalla olis ollu äkkikuoleman paikka. Ylhäällä oli tosi hulppeet näköalat (toi matka rannasta käveltiin kuvauspaikalle). Ja löysin mä uuden idean toteutettavaksi mökillekin; aivan ihan kivisohva, sopii hyvin ulkokeittiöön, vai mitä Aapeli? Vain vähän kiviä ja sementtiä!! Tai edes tuoli.

Valtavan urheilusuorituksen (Mijakseen kipuaminen) jälkeen ja "pienen" tasoittumisen ja istuskelun jälkeen vasta pystyin huomioimaan mitä kyseisellä kylällä oikein tapahtui;
Johan oli markkinat!!
Paikalliset Classicmopoilijoiden kokoontumisajot ja rompemarkkinat oluttelttoineen päivineen, ei huono paikka palautua niin nestetasapainon suhteen kuin muutenkin kaikesta liikuntasuorituksen aiheuttamasta järkytyksestä.

Kivat kekkerit ja mukava tavata vanhahko BMW (varmaankin mun kotona tallissa olevan "ryhtipyöräni" esi-isä) ja hyvä olut ja paella. Mutta parasta oli tuolla reissulla ehdottomasti kotimatka, kotimatka AUTOBUSSILLA!

Seuraavana päivänä päätimme tutustua vielä kahteen turistinähtävyyteen, Sohailin linnaan sekä Skybaariin. Skybaarista näkyi komeat maisemat sekä vuorille, kaupunkiin, että rannalle, mutta muuten siellä ei  nyt ollut mitään sen ihmeellisempää. Kalliit juomat ja tuulta niin paljon, ettei kuullut edes omia ajatuksiaan (toisinaan kyllä ihan hyväkin näin).
Sohailin linnan seutu sen sijaan oli mielenkiintoinen historiallaan (linna jo vuodesta n 900 jkr.) ja varsinkin nykyisyydellään, sillä sinne oltiin jo pystyttämässä viikonlopun Rock on the Coast tapahtuman lavoja ja muita lavasteita.

Festareille sitten kuuntelemaan suomalaistenkin esiintymisiä; Von Hertzenin veljekset, Naapurin poika Michael Monroe ja Turusen Tarja, ym. jotkut Skorpionit ja muut!

Sinne siis.

Empiirinen tutkimus

Olemme "koeponnistaneet" meidän kyselykaavakkeemme ja teimme testauksen jälkeen siihen vielä muutamia pikku muutoksia/lisäyksiä.....mutta nyt olemme valmiit pystyttämään POP-UP pisteen beachille; sinne voi sitten tulla maalailemaan, piirtelemään ja samalla vastailemaan kyselyyn...…

Tämän kyselyn tulokset olisi minun siis tarkoitus sitten lopuksi niputtaa ja saada aikaiseksi jonkin näköisiä "tuloksia" ja osviittaa Nuorten Taidetyöpajatoiminnan syksyn toimintaan...nyt jo on tullut hyviä kommentteja mm. ihan toiminnan nimen ja tilojen suhteen; viittaako työpajatoiminta liikaa Suomen vastaavaan, työkkärin velvoittamaan osallistumiseen, toimintaan ja voisiko toimintaa olla tarjolla useampana kertana viikossa, omassa tilassa?
Näitä kaikkia asioita myös ankarasti Katrin kanssa pohdimme.
 

Pisteemme rannalla ei ollut mikään ihan hirveä success, noin niin kuin kyselytutkimuksen kannalta, mutta olihan se muuten ihan tosi mukava päivä; uintia Välimeressä, aurinkoa & tuulta, etelän hedelmiä, käsitöitä (Ellenin villasukkaa), ja pitkiä keskusteluja aiheesta (ja varsinkin aiheen vierestä), jne.
Päivän saldo oli kuitenkin muutamat haastattelutkin ja näin ollen vain jatkamme kyselytutkimustamme seuraavalla viikolla, sillä suunniteltu tavoitteemme, 100 hlöä, siintää vielä TOSI kaukana...……

Itse olen tässä samalla myös miettinyt näitä ulkosuomalaisjuttuja jokseenkin jopa runsaasti, ja en nyt sitten kuitenkaan tiedä missä vaiheessa itse astelen:

• kyseenalaistamisvaiheessa/kriisissä=kulttuurishokissa
• uudelleen orientoitumisen ja maahan mukautumisen vaiheessa/toipumisen ja mukautumisen vaiheessa 
• sopeutuminen ja integroituminen/tilan vakiintuminen vaiheessa

                             ?????

Ehkä elänkin vielä kaikkia noita sopeutumisen tasoja & vaiheita yhtä aikaa ja sekaisin: 

• kulttuurishokissa, kyllä :)

Juu, shokissa olen edelleen. Shokissa siitä, miten täällä on näin "helppoa" elää; edullista & lämmintä. Nukun hyvin (about 8-10h yössä, kotimaisen 4-5 tunnin sijaan), en tarvitse särkylääkkeitä (kunhan muuten pidän lääkityksen kohillaan), jne.jne. 

• mutta myös maahan mukautumisen vaiheessa, kyllä :) :)

Kyllä vain, olen jo oppinut esim. tilaamaan kahvia ihan paikallisella kielellä: Para mi una Cafe Americano, Por favor!. Tai sitten ihan janojuomaksi pienen (huom! pienen) oluen; Para mi una Cerveza pequeno, por favor :) Että sillee! Hiukan on vielä hakusessa kuitenkin se, miten esim. isoja kirjaimia tulisi kirjoitetussa kielessä viljellä ja tietenkin suurin osa koko kielestä, 

mutta FIRST THING FIRST!!  

• tilan vakiintumisen vaiheessa. kyllä :) :) :)

Olen vissiinkin juuriltani kotoisin juuri Andalusiasta, sillä niin kotoisalta ja helposti mukaansatempaavalta tuntuu tämä täkäläinen elämäntyyli sekä mentaliteetti.

Vielä on mainittava sopeutumisen tasoista maahan mukautumisen vaiheeseen myös minun ylämäkitreenini, ja siihen liittyvä termistö. Tarinoita Pakkasen pakolaisista (Tarinoita Aurinkorannikolta) lukiessani törmäsin termiin Nitromäki.

Siinähän se, aivan todella oiva ja kuvaava nimitys sille ylämäkitreenille, mitä olen yrittänyt kuvailla pohkeiden puutumisella, lonkan lonksumisella, hikikarpaloiden (=tulvien) määrällä, jne. Nitroja en itselläni vielä toistaiseksi taskussani kanna, mutta tarinoiden kertojat ilmaisivat niitä tarvinneen tänne Los Pacosin Girasolin kotiinsa kavutessaan...

Nitromäki, sinne siis!

Ihan turistina

Päivä tosiaan alkoi Ihan Turistina, kun menin nimittäin Paikalliseen Kauneussalonkiin kulmakarvojen värjäykseen ja muotoiluun.
Hola! Buenas dias! (vasta lounaan jälkeen Buenas tardes, ja pimeän tullen Buenas noches)
...ja sitten mentiinkin jo takahuoneeseen, missä minut asetettiin välittömästi makuuasentoon ja jätettiin siihen.
Siinä kaksi espanjolaa sitten nyppi vuorotellen toisiaan viereisellä petillä, kunnes toinen nousi ylös ja alkoi sutia jotain väriä minunkin kulmiini. Ajattelin itsekseni, että minkähänlaiset Breznevit hän minulle maalaa :) Mutta kaikki sujuikin aivan mallikkaasti, ja värin vaikutuksen (15min) jälkeen alkoi ihana ylimääräisten karvojen nyppiminen. Minä sitten pidän siitä, ihan oikeasti. (Milla tietää:))
Lopuksi hyväksyn lopputuloksen, ja lausun
Vale! (=suomeksi okei )


Ja maksan huiman laskun; 8€!!
Bueno, Muy bien! Gracias.


Kauneussalonkivierailun jälkeen lähdimme paikalliseen "ostosparatiisiin" Miramariin, missä neliöitä näin maalaistytön näkökulmasta sitten riitti ja riitti ja riitti ja riitti...  Sieltä löytyi tietenkin paljon samoja liikkeitä kuin Suomestakin (jopa Myllystä), mutta paljon myös minulle aivan tuntemattomia liikkeitä & brändejä. Minulla oli tarkoitus ostaa jotkut kivat, ylämäkitreeniäkin kestävät, jalkineet poisheitettyjen tilalle. Ja löysinhän minä, neljällä eurolla Primarkista. Ostin ne (ja vähän kyllä muutakin), vaikka mielessäni kummitteleekin vielä talvisella Hollannin reissulla ohjaajanani olleen yksityisen Day Care Centerin päällikön sanat lapsityövoiman hyväksikäytöstä kyseisen liikkeen ostoksiin viitaten.…. Annoin kummitusten olla ja tein edulliset ostokset.

Raskaan shoppailun jälkeen menimme jo vihdoin syömään (vatsat kurnien) intialaiseen ravintolaan ja söimme "päivän menun". Eikä siitä sitten sen enempää, kuin että ei tarvitse kyseiseen paikkaan enää mennä toiste.
Piste.
No, juomat oli kylmiä ja lasit huurteisia.

Turistipäivän lopuksi me vielä testasimme empiiriseen tutkimukseen valmistamaamme kyselykaavaketta ja havaitsimme sen ihan toimivaksi. Huomenna siis jalkautumaan oikein tosissaan nuorten ja nuorten aikuisten joukkoon! Vois melkein sanoa yhtä innokkaasti (vähän ehkä kuitenkin eri asiaan motivoituneena) niin kuin Uuno. D. G. Turhapuro aikoinaan, Veijo Esso here I come!!

Näihin kuviin, näihin turistipäivätunnelmiin.

Suomalainen on suomalaiselle susi

Viikonlopun lukemisena on ollut
Sisua ja mananaa, sekä Pakkasen pakolaiset -teokset.
Aikamoista tarinaa, mielenkiintoista ja jopa koukuttavaa lukemista (melkein yöunenikin menettäneenä)....toisessa teoksessa tarinoita elävästä elämästä ja toisessa tutkimustuloksia suomalaisten siirtolaisuudesta ja elämänmuutoksesta Espanjan Aurinkorannikolla.

Toisaalta on nyt viikonloppuvapailla myös ollut aikaa ottaa päivisinkin iltapäivätorkkuja tai oikeastaan ihan mitä torkkuja vaan, altaalla tai kämpillä :) Rannallekin minun piti lähteä kävelemään ja uimaan, mutta joku sisäinen ääni kielsi sitä tekemästä...… :(
Olikohan se ylämäkitreeniohjelman coachin vinkki vapaapäivien tarpeesta vai esim. pieni pelkotila ryövätyksi tulemisesta, jos yksin jättäisin puhelimen, avaimen ja raha-astian rannalle valvomatta...…..jne.

Onneksi löytyy puhdetyötä ihan vaan täällä "ylämaalla" oleskeluunkin, eli lukemista, altaalla uimista, villasukkien neulomista. Ja onhan tietysti tätä blogin kirjoittelua ja paikallista lakritsia (ei ollenkaan kotimaisen veroista, mutta paremman puutteessa käy).

Tarinoita Aurinkorannikolle Suomesta tulleilla siis riittää, yhtä monta kuin täällä on asujia:

• Mistä me tulemme?
• Miksi?
• Mikä on sinun tarinasi?
• Entä hänen?
• Heidän?
• Meidän?

Yksi puhututtava seikka on myös se, että kenen täällä oikein katsotaan asuvan?

• Onko se hän, joka omistaa täällä asunnon ja toisen Suomessa?
• Vai hän, joka viettää täällä joitakin viikkoja vuodessa lomaillen tai etätöitä tehden?
• Onko asukas täällä talvikauden vuokralla asuva eläkeläinen?
• Vai lukiossa jakson tai kaksi suorittava elämänkokemusta hankkiva nuori?
• Entä vuorotteluvapaalla oleva pariskunta, joka haluaa pitää sapattia ja viettää aikaa lasten kanssa, kun nämä ovat vielä pieniä?
• Entäs sellaiset kuin minä, olen täällä muutaman kuukauden?

No, virallisestihan asukkaiksi lasketaan ne, jotka ovat sellaisiksi kirjautuneet eli käyneet rekisteröitymässä Espanjan kotikunnassa asukkaiksi. Eli en minä ainakaan ole, ehkä joskus sitten myöhempinä aikoina, kun tulen tänne uusille keikoille.

Tyypillisen pikkupakkakunnan tapaan, täällä kuulemma puhutaan ihan uskomaton määrä soopaa, ihan siis silkkaa paskaa. Kaikki luulevat tietävänsä toisesta enemmän kuin tämä itse tietää itsestään. Olen myös kuullut tarinoita tästä "Särkyneiden sydänten laaksosta" missä on monta petetyksi tullutta ja maamiehiinsä pettynyttä; valitettavan usein suomalainen on suomalaiselle susi.

Käsitykseni Aurinkorannikon suomalaisesta yhteisöstä on nyt siis saanut vähän toisenlaisiakin merkityksiä, vaikka iso osa suomalaisyhteisöä osaakin myös koota voimansa ja pitää toisistaan huolta. Toista suomalaista ei jätetä pulaan, mentaliteetilla.

Minä jatkan tutustumismatkaani tähän yhteisöön ja Jyväskylän kaupungin Nuorten työpajatoiminta -ilosanoman levittämiseen...….

      

"

Ihmiset on ilvesheimo,

paha, karsas, kahlehdittu;

jos joku kohoopi heistä,

sen he iskevät ijäksi."

Eino Leino