Kallet ja Grande Finale

 
         Kyllä Calleja (tai "kajeja", niin kuin se oikeasti lausutaan) tulee ikävä ;(, sillä tulihan niitä talsittua reilun kahden kuukauden ajan ja lähikadut tulivat todellakin tutuiksi, vaikka yritin todella vaihdella reittejä päivittäisillä patikointi/työretkilläni. Nitromäkeä vaan ei pystynyt välttämään millään....

Muutama pieni yksityiskohta loppureissultani tulee kuitenkin vielä mainita ennen kuin pistän pillit pussiin tämän tarinan osalta, ja ovathan jalkani jo turvallisesti Suomen maan kamaralla.

Loppusiivous

Loppusiivousta tehdessäni, oli sen mahdollistamiseksi ensinnäkin pidettävä läpiveto, eli auki sekä ovi käytävälle, että ikkunat tielle. Toiseksi siivous oli silti melko tukalaa 36:n asteen helteessä. Siihen kuluikin noin kuusi siideriä (+pari viinitrippiä) ja saman verran ainakin uintitaukoja ja aikaakin jonkin verran, sanotaanko noin kahdeksan tuntia. Vain.

Siivouksen aikana tapahtui jotain, mitä en voi vieläkään ihan ymmärtää. Palovaroitin alkoi täysillä yht äkkiä ulisemaan!!!?? Sama siis toistui, aivan kuin ihan alkureissusta?? Olikohan tämä siis jonkinlainen kämpän lopputervehdys minulle ja se ensimmäinen ulina olikin tervehdys uudelle asukkaalle?? Oli niin tai näin, niin minun oli pakko kiivetä irrottamaan kyseinen hälytin pois seinästä, jotta pystyin jatkamaan hommia ja rauhoittaa mahdolliset ääntä ihmettelevät naapurit. Ja siivous tuli kuin tulikin tehtyä; pölyt pyyhittyä, imurointi, lattian nihkeä pyyhintä, vessan pesu ja lakanoiden sekä pyyhkeiden pesu & kuivatus.
Hyvä minä.

Tripit

Yrittäjähenkisenä henkilönä tuli siivouksen lomassa mieleen myös eräs maahantuonti-idea. Törmäsin nimittäin aivan mahtavaan tuotteeseen, viinin makuiseen trippiin. Ja ei pelkästään makuiseen, vaan aivan oikeaan helppoon (vaikka poikani Antin mielestä sellaista laatuluokitusta ei viineillä ole), hyvään viiniin! Kuinka kätevää on ottaa muutama "trippi" mukaan hommaan kuin hommaan.....ja mikä loistavinta, hinta-laatusuhdekin oli kohillaan; kolme viinitrippiä maksoi yhteensä 1,25€ . Ei huano.
Nyt vain etsimään yhteistyökumppania!

Lentoliput ja kotimatkalento

Ajattelin nuukana ihmisenä, että ostan paluulipun vasta ihan viimepäivinä, jotta saisin sen mahdollisimman halvalla, tietenkin. No, kuinkas kävikään; ihmettelin minkä virheen oikeen teen, kun ei hakemalleni päivälle löydy ainuttakaan vapaata paikkaa suoraan kotilentoon, ainoaltakaan firmalta???!!! Whaaaat??? (niin kuin Katikin näppärästi viittoisi). Koitin kaikilla välineilläni, kännykkä, tabletti, tietokone, mutta ei, kaikilla sama tulos, ei tilaa...…
Ei siinä auttanut muuta, kuin ruveta skrollaamaan lähipäiviä; kokeilin Arlandan, Riikan ja Lontoon kautta yhdistelmälentoja, ja matkustusaikakin muodostui jopa vuorokauden pituiseksi......Kiitos EI.
Minä siis olin pakotettu (koti-ikävä ei vaikuttanut tähän valintaan) valitsemaan edellisen päivän aikana lähteviä lentoja, ja löysinkin sellaisen, mikä olisi Helsinki-Vantaalla klo 3.30.
Just, tervetuloa uneton yö, vähän niin kuin Juhannuksena Suomen lapissa :). 
Ja mikä kannaltani vielä harmillisempaa jos mahdollista, lipun hinta olikin kolminkertaistunut menolippuun verrattuna, eli lensin sinivalkoisin siivin "edullisesti" äkkilähdöllä 376€:n tarjoushintaan.

"Onneksi" samaan hintaan sentään sisältyi tällä kertaa jännitystä sekä vaarallisia tilanteita.
Lennon lähtö ensinäkin viivästyi, sillä yksi matkustajista ei saanut aluksi terveydellisistä syistä lupaa lähteä kyseiselle lentomatkalle. Puolen tunnin viiveen jälkeen lähdimme kuitenkin kotimatkalle, ketään matkustajaa poistamatta.
Jonkun ajan kuluttua muutaman penkkirivin itseäni edempänä olevan matkustajan avuksi vietiin happipulloa ja -naamaria, ilmeisesti kyseenalainen matkustajan kunto olikin alkanut alentua.....
Seuraavaksi kuulutuksella rauhoiteltiin muita matkustajia ja kerrottiin myös mahdollisesta välilaskutarpeesta. Ja hetken kuluttua kyseltiin, löytyisikö matkustajista lääkäriä, ja löytyihän sieltä.
Hoiperteleva nuori naismatkustaja talutettiin peräkammariin verhojen taakse ja sitten alettiinkin olemaan jo Suomen ilmatilassa.
Laskeutuessamme Helsinki-Vantaalle meille kaikille kerrottiin, että välitöntä hengenvaaraa ei sairaalla matkustajalle ole, mutta meitä myös pyydettiin olemaan rauhassa paikoillamme (eikä aloiteta laukkuhässäkkää), kunnes ambulanssi on noutanut hoitoa vaativa matkustajan kyytiin ja saamaan tarvittavaa hoitoa....
Loppu hyvin kaikki hyvin, pysyinpähän hereillä koko lennon.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

 


Adios.

Turismo vol III

Olen hyvin hartaasti sekä uskollisesti ollut sulkeutuneena kirjoituskammiooni, niin kuin oikea kirjailija ikään, ja saanutkin jotain aikaiseksi! Kammioon sulkeutuminen tarkoitti minun kohdallani paitsi kirjoittamista myös valitettavasti (?) täällä Aurinkorannikolla kahden kuukauden aikana hankkimani/saamani kauniin ja jopa voimakkaan rusketuksen (punoituksen) tasoittumista ihan tavalliseksi ”rusketukseksi” :(

Nyt kun pääasiallisimmat kirjoitustyöt on tehty, on ollut mahdollista myös tutustua alueen nähtävyyksiin ja seikkailla lähiympäristössä ihan sitäkin varten, että saan kerättyä blogiini kivoja kuvia :)

Käynti Benalmadenassa avarsi ja samalla täytti aukkoja sivistyksessäni, sillä näin ja koin Jari Sillanpään Aurinkorannikon asumuksen tunnelman......(oli muuten hulppea paikka tuo satama), sekä Buddhalaisten meditointitemmppelin STUPAN (Euroopan suurin). Temppelin luona tuli kyllä jotenkin itsellenikin hengellinen olo, eikä oloani ollenkaan haitannut eriuskoisuus, uskon buddhalaisuuden suvaitsevaisuuteen.....

Benalmadena-kierroksen jälkeen oli vuorossa tutustuminen Malagaan ja siellä nimenomaan vanhaan kaupunkiin ja oikeastaan tärkeämpänä kohteena olikin  Hard Rock Café. 

Malagan vanhassa kaupungissa ( Centro Historico),  oli mahtavia ja kauniita rakennuksia 

= arkkitehtuuria, katedraali, ym.,ym. 

Ihan oltiin  Pablo Picasson syntymäkodinkin  nurkilla...

Myös El Pimpissä piti käydä, käyhän siellä kaikki espanjalaiset julkimotkin,. Nimittäin syömässä, se on siis Malagan suosituimpia ravintoloita.......

Sitten piti tietenkin käydä myös Gibraltarilla, moikkaamassa magottiapinoita.

Iso-Britannialle kuuluva  The Rock,  oli täynnä omalaatuista kulttuuria, brittiläisiä tunnusmerkkejä, upeita näköaloja, unohtamatta edullisia (?) verovapaita ostoksia, tippukiviluolia , jne

Toimeliain apina jopa hyppäsi,  kuskin ollessa ulkona autosta, kuskin paikalle ja laittoi torvea soittaen hanat kaakkoon,,,,,

AI niin, täytyyhän vielä nähtävyyksistä mainita myös yksi ”ostoshelvetti”: Plaza Mayorin Outlet - alue. 

Jotain Tuurin kyläkaupan tapaista.

Olihan tuossa noita.

Elämää Feliz San Juanin jälkeen

Oh-hoijaa.

Feliz San Juanin juhlinnat tapahtuu Fuengirolassa aina 23.6., olkoon se mikä viikonpäivä tahansa, ja tänä vuonna se sattui olemaan sunnuntai. Paikallisiin tapoihin kuluu mennä beachille juhlimaan, grillaamaan ja viettämään yhdessä aikaa ystävien kanssa. Sinne minäkin siis suunnistin uuden, kiinteistövälittäjä, ystävättäreni kanssa. Ensin oli siis tarjolla (pientä muodollista korvausta vastaan) juomaa ja ruokaa, ja sen jälkeen käveltiin takaperin mereen kastautumaan saadaksemme syntimme anteeksi ja vielä lopuksi aivan MAHTAVA ilotulitus!!
Paljon oli komiampaa kuin ikinä Myllyn (ja nekin ovat olleet mielestäni TOSI komeita) vastaavat joulunavausilotulitukset. Myös rakkaan kummityttöni hääjuhlan ilotulitus Vihterpaluussa valitettavaksi jää toiseksi....

Kuusi viikkoa täällä Aurinkorannikolla, ja olo ei enää ollenkaan tunnu kriisivaiheelta, vaan jotenkin tähän kaikkeen on jo kotiutunut. On ollut työtä (oikeammin työharjoittelua), turistina hengailua, kulttuuria, löhöilyä, jne. En edes keksi mitä puuttuu.....
Mutta onkohan oikeesti näin?

Andalusialainen elämäntyyli ei enää hätkähdytä (koska se sopii erittäin hyvin minulle ja varsinkin minun vartalolleni), Girasolin talkkari tervehtii sekä suomen, englannin, että espanjan kielillä vuoron perään, uima-altaan seriffi käy juttusilla ja vilkuttelee päivittäin. Myös lähi El Jamon (superMercado) -kaupan henkilökunta tervehtii jo ystävällisesti hymyillen ja tarjoaa vielä maksamisen jälkeenkin tuoreita, juuri paistettuja, leivonnaisia :) (mistä minun on kuitenkin kieltäydyttävä linjojeni vuoksi)
Ja kiitokset heille myös aktiivisesta, tiettyjen hyllyjen, säännöllisestä täyttämisestä ja pitämisestä houkuttelevina.

Myöskään nitromäki ei enää tunnu pahalta, vaan minähän osaan jo jopa kaivata sitä päivittäistä liikuntasuoritusta sekä tulvamaista hien eritystäni ! <3
Näitä kaikkia tässä miettiessäni, täytyy myöntää,  että koti-ikäväkin kyllä vähän jo tuppaa tässä vaivaamaan.... vielä kun kotoporukka lähettelee mulle mökkikuvia Kikanrannasta :(
Nii pal olis sielläki puuhattavaa!

2,5 viikkoa kuitenkaan enää aikaa; kirjoittaa loppuraportti valmiiksi, tehdä Humakin tehtäviä, suunnitella töihin paluuta, käydä vielä muutamissa uusissa (minulle uusissa, kuten Malaga, Benalmadena, Gibraltar, Marbella, jne.,jne) kohteissa täällä Aurinkorannikolla, ja sitten tietenkin aika tärkeenä; ostaa paluulippu Suomeen :) Eli koti-ikävää ei nyt vaan ehdi potea.
Nada.

Ai niin, meinaan unohtaa ihan yhden tärkeän alkuviikkojen ahaa-elämykseni sekä ajatukseni lähettää avoimia työpaikkahakemuksia paikallisiin kouluihin ja Nuorison taidetyöpajahankkeen yhteistyökumppaneille. Se täytyy myös vielä muistaa/ehtiä tehdä!!
Oikeastaan taitaakin tulla hoppu kaiken em. tekemiselle, kun on enää NIIN VÄHÄN aikaa!!

Myös delfiinit on nähty.

Eli nyt tuumasta taas toimeen.
Kirjoittelemaan siis.

Back in Business

Kehittämistyömme/kyselytutkimuksemme on nyt siinä vaiheessa, että on välitilinpäätöksen aika. "Työnantajani", hanketyöntekijä Katri, suuntaa jo Suomeen Juhannuksen viettoon ja sukuloimaan ja minulle (ihan yksin) jää tulosten koostaminen ja raportointi, sekä ehkä vielä muutamien kyselyjen tekeminen ennen sitä (varsinkin nyt, kun ollaan tajuttu, että parhaimmat vastausprosentit olemme saaneet Suomi-Baareista :)). Täällä toimii kuulemamme mukaan 36 suomalaisten ylläpitämää baaria/pubia/kahvilaa/ravintolaa, ja ehdimme yhdessä käymään niissä vasta muutamissa, kuten Bar Hima, Bar Cosmos, Mummola, Bar Duuni, jne.

No, kokosimme Katrin kanssa reilun kuukauden, melkein viiden viikon rupeamaamme 8ja haluan nimenomaan kirjoittaa ne tänne blogiini nähdäksenne kuinka PALJON olenkaan täällä hikikarpalot otsalla REHKINYT):

Yhteistyötahoja kohtasimme seuraavasti:

Srk: pastorit Jarmo Karjalainen ja Juha Sarkkinen. Mukavia ja lupsakoita miehiä molemmat, valmiina yhteistyöhön Nuorten taidetyöpajaprojektin kanssa syssymmällä…

Aurinkorannikon suomalainen koulu (se ainoa oikea): vararehtori jää vuoden toimivapaalle, mutta lukion välitunneille kaivataan edelleen toimintaa syksylläkin, kenties Nuorten taidetyöpaja jatkaa yhteistyötä siis myös siellä.....

Sofia-opiston vuokratilat ovat olleet Nuorten taidetyöpajatoiminnan käytössä pari kertaa viikossa, mutta kustannukset ovat olleet suhteettoman suuret. Myös Sofia-opistolta ostettu kielikurssi nuorille on hinnoiteltu mielestämme yläkanttiin.

Adintre yhdistys: Yhteistyön jatkumisesta neuvotellaan vielä syksyllä, mutta se on epävarmaa, sillä toiminta ei ole tavoittanut suomalaisia.... eikä tilatkaan ehkä alla olevassa ruokavarastossa ole tavoittelemisen arvoiset, vaikka nyt on ikkunat sinne laitettukin.

Eräs paikallistunut herrasmies; Tämä ensin jopa nerolta tuntunut mies etsikin omille ideoilleen ja yrityksilleen lähinnä yhteistyö/rahoittajaa ja siihen rooliin ei Jyväskylän kaupungin hanke ollut innostunut. Suomelan toiminnanjohtajaksi valittu venäläissyntyinen, suomalainen, nykyään Fuengirolassa asuva henkilö ei ihan vielä vakuuttanut meitä luokanopettajakoulutuksellaan (ei kuitenkaan maisteri?) eikä tarinoinnillaan....

Katsotaan mitä on tulossa….

Tilakysymyksessä tapasimme seuraavia kontakteja:

Www.valmennukseen.fi : tilat ovat lähellä Torreblancaa, ja tuntuisivat sijaitsevan liian kaukana, vaikka tilat olisivatkin käytössä tarvittaessa joka päivä, viikonloput mukaan lukien, aina koulupäivien jälkeen. Tämä yrittäjä siis myy (eikä mitään ihan halpaa touhua) suomalaisille oppilaille, ja heidän perheilleen, opetusta (tai opetuksen ohjausta, seurantaa) suomalaisten koulujen lähettämien tehtävien ja kokeiden avulla. Www.valmennukseen.fi toimii lähinnä suomalaisten opiskelijoiden ja harjoittelijoiden työpanoksen voimin :(. Tilojen vuokrahinta voisi olla kohtuullinen.

Nuria Sol: tästä hotellista olisi saanut vuokrata kongressihuoneen toimintaa varten, mutta tiloihin ei olisi saanut jättää omia tavaroitaan, kuten maalaus- ja piirustustarvikkeita jne. Hinnasta ei edes vielä neuvoteltu. Ei jatkoon.

Smart Work Lazan sekä Mijasin kaupungin talon tilat olivat lähinnä avotoimiston tapaisia isoja huoneita, mihin ei voi ajatella ja suunnitella Nuorten taidetyöpajatoimintaa.

Viimeisimpänä, muttei lainkaan vähäisempänä tuli tilakysymys esille Kahvila Kardemummassa, kun olimme siellä aamukahvilla ja korvapuustilla. Tilat olisivat käytössä arkisin klo 17 jälkeen ja viikonloppuisin ja käytössä olisi siis myös kahvila keittiökin. Ja hintakin olisi sopeva :;)

Jo Jyväskylän alkuperäisessä kuvataidetyöpajaa esittelevässä hissipuheessa kerrotaan : ".....taidetyöpajalla nuoret oppivat muun muassa huonekalujen kunnostusta, valokuvausta ja ruuan valmistusta", ja nämä kaikki olisivat Kardemumman tiloissa mahdollista toteuttaa. monen muun toiminnan lisäksi.

Tästä voi tulla Diili, jos Jorma hyväksyy.

Kaiken tämän ja paljon kirjoittamattomiakin kokemuksia (sensuuri) olemme yhdessä täällä kokeneet ja askelmittaria järisyttäneet. Minä jatkan sen järisyttämistä vielä muutaman viikon ja jonkun verran koitan olla paikoillaan, jotta saan loppurapotinkin kirjoitettua.

Lähtiäisiksi sain vielä työpajalla valmistetun kuvani, sekä Katrin tekemän jäähyväiskortin, tai siis näkemiinkortin,

Nähdään taas.

0 - TASO

0 - tason treeniä on nyt sitten

• tarjolla maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina espanjan kielen alkeisryhmässä
• tänään oisi tarjolla suppailun alkeiskurssi
• ja perjantaina alkaa vatsa-pepputreenien nollatasokurssi

Varmoja näistä oli alkeiskurssin aloitus espanjan kieliryhmässä, nollataso.

Ja siellä aloitettiin, mitenkäs muutenkaan, aakkosista ja mitä eroa on suomen kielen lausumiselle....

...yksiköistä ja monikoista. Ihan tuntui nostalgiselta, lähes peruskoulun saksan (tosi lyhyen) kielen oppitunnilta; opettaja kirjoittaa taululle liitu sauhuten ja vuorollaan pistää opiskelijat (jotka pelon sekaisin tuntein laskivat mikä vastaus osuu omalle kohdalleen) vastaamaan tehtäviin....

Seuraavalla harjoitellaan numeroita ja , JIPPII!!, pelataan BINGOA!!

Taitaa tulla mukavat sessiot, kuulin nimittäin juuri sen, että opettajamme on koulutukseltaan lastentarhanopettaja :) Aikaisemmin oppimani, espanjalaisen koulutusjärjestelmän ja opettajuuden arvostamattomuus, lie syy siihen, että lastentarhanopettaja käy opettamassa ulkosuomalaisille espanjankielen alkeita ja juurikin leikkimällä bingoa ? 

Harmillista oli lopuksi kuulemani kommentit osan osallistujien suista, kun he keskustelivat koulutuksen annista. He olivat kokeneet opetuksen olleen liian haastavaa, ja kaukana nollatasosta ja aikoivat lopettaa tähän :( Toisiaan kannustaen kuitenkin sopivat vielä tulevansa bingoa pelaamaan. Minua tietenkin lohdutti se, etten ollutkaan ihan ainoa tampio, jolla meni aika moni asia ihan ohi.

Mielenkiinnolla odotan seuraavia kertoja !!

Sup-lautailun jätin väliin (ainakin tänään) ihan vaan sen tähden väliin, ettei kuntoni menisi ylikunnon puolelle, sillä personaltrainerini (kännykkäsovellus) varoitteli jo useamman nitromäkitreenin jälkeen tänäänkin siitä; ennätyksiä vaan ennätysten perään !!!

Vatsa-peppu nollatason kurssille ajattelen vielä perjantaiaamuna meneväni, ja aloittavani hyvin kehittyneen keskivartaloni kiinteyttämisen :) ...ja ehkä siitä reenistä samalla voisi pieni peppunikin hyötyä. Sehän nähdään !

Muutamia muitakin nollatason suorituksia (omasta mielestäni tietenkään ei) on tullut viikon varrella tehtyä. Ja kutenkin on tärkeää huomioida, että nämä toiminnat ovat tapahtuneet täysin työn lomassa ja työhön orioituneina. Näin me oivasti ja suunnitellusti jalkauduimme suomalaisyhteisön joukkoon kyselyjä tekemään...….

Nimittäin Suomi-Karaoke ja Suomi-Visailu -happeninkeihin :) 

Karaokeillassa lauluaikaa sai ensin ihan yksinlauluun asti, kunnes tutkimuksemme kohderyhmää alkoi lipua kyseiseen anniskeluravintolaan. Mukavasti saimme kuitenkin myös haastatteluja tehtyä.

Suomi-Visailussa ei harmita mikään muu, kuin yhden pisteen häviö Porilaisille. 

Palkinnoksi saimme viinipullonkin, ei huono. 

Oliko se niin, että hopee ei oo häpee? 

Paitsi häviö Porilaisille…..

Näihin niukkoihin kuviin, mutta muuten mukaviin tunnelmiin!

0-tasolta ei voi kuin nousta ylöspäin :)

Näin.

  

Turistina Vol II

Ja sitten koitti päivä, kun minä tulin luvanneeksi lähteä "pienelle" kävelylenkille, ihan lähiseudulle.....

Laitoin varmuuden vuoksi sukatkin jalkaan, jotta säästyisin mahdollisilta hiertymiltä. Ja ei muuta kuin reppu selkään, ja matkaan! Mukavasti osui puolipilvinen kelikin :)
Tossua tossun eteen sitten vaan ja alkuun matka tuntui jopa ihan mukavalta, vasta 1km:n jälkeen tuntui jo tosi pahalta; hengitys tiheää, vesipullo tyhjä ja tie sen kuin jyrkkenee..... Kääk!
Mutta periksi ei kuitenkaan voinut antaa, joten aloin kiemurrella ylöspäin tien reunasta toiseen (niin kuin lasketellessa kiemurrellaan mäen reunasta toiseen, mutta kylläkin ALASPÄIN).

En osaa tarkalleen sanoa kuinka monen tunnin (ja kuinka monen pysähdyksen, äitiä ikävöinnin, puhkumisen & puhaltamisen) jälkeen saavuimme kuin saavuimmekin perille kylään nimeltä Mijas. Oppaanani olleen, hyväkuntoisen kuuskymppisen rouvan, tsemppaus ja rohkaisu auttoivat minua jaksamaan ja uskomaan itseeni, ja hänen ilmiömäinen usko aina vaan seuraavaan viiteensataan metriin; enää 500m tätä nousua, enää 500m näitä mutkia, enää 500m ennen puolta väliä jne. toimi, ainakin minun kohdallani (vaikka jo tiesin ettei se ihan pitänytkään paikkaansa) ja voisin käyttää tätä metodia itsekin jatkossa.....

En kuitenkaan kuollut, enkä edes pyörtynyt, vaikka monesti matkalla olis ollu äkkikuoleman paikka. Ylhäällä oli tosi hulppeet näköalat (toi matka rannasta käveltiin kuvauspaikalle). Ja löysin mä uuden idean toteutettavaksi mökillekin; aivan ihan kivisohva, sopii hyvin ulkokeittiöön, vai mitä Aapeli? Vain vähän kiviä ja sementtiä!! Tai edes tuoli.

Valtavan urheilusuorituksen (Mijakseen kipuaminen) jälkeen ja "pienen" tasoittumisen ja istuskelun jälkeen vasta pystyin huomioimaan mitä kyseisellä kylällä oikein tapahtui;
Johan oli markkinat!!
Paikalliset Classicmopoilijoiden kokoontumisajot ja rompemarkkinat oluttelttoineen päivineen, ei huono paikka palautua niin nestetasapainon suhteen kuin muutenkin kaikesta liikuntasuorituksen aiheuttamasta järkytyksestä.

Kivat kekkerit ja mukava tavata vanhahko BMW (varmaankin mun kotona tallissa olevan "ryhtipyöräni" esi-isä) ja hyvä olut ja paella. Mutta parasta oli tuolla reissulla ehdottomasti kotimatka, kotimatka AUTOBUSSILLA!

Seuraavana päivänä päätimme tutustua vielä kahteen turistinähtävyyteen, Sohailin linnaan sekä Skybaariin. Skybaarista näkyi komeat maisemat sekä vuorille, kaupunkiin, että rannalle, mutta muuten siellä ei  nyt ollut mitään sen ihmeellisempää. Kalliit juomat ja tuulta niin paljon, ettei kuullut edes omia ajatuksiaan (toisinaan kyllä ihan hyväkin näin).
Sohailin linnan seutu sen sijaan oli mielenkiintoinen historiallaan (linna jo vuodesta n 900 jkr.) ja varsinkin nykyisyydellään, sillä sinne oltiin jo pystyttämässä viikonlopun Rock on the Coast tapahtuman lavoja ja muita lavasteita.

Festareille sitten kuuntelemaan suomalaistenkin esiintymisiä; Von Hertzenin veljekset, Naapurin poika Michael Monroe ja Turusen Tarja, ym. jotkut Skorpionit ja muut!

Sinne siis.

Empiirinen tutkimus

Olemme "koeponnistaneet" meidän kyselykaavakkeemme ja teimme testauksen jälkeen siihen vielä muutamia pikku muutoksia/lisäyksiä.....mutta nyt olemme valmiit pystyttämään POP-UP pisteen beachille; sinne voi sitten tulla maalailemaan, piirtelemään ja samalla vastailemaan kyselyyn...…

Tämän kyselyn tulokset olisi minun siis tarkoitus sitten lopuksi niputtaa ja saada aikaiseksi jonkin näköisiä "tuloksia" ja osviittaa Nuorten Taidetyöpajatoiminnan syksyn toimintaan...nyt jo on tullut hyviä kommentteja mm. ihan toiminnan nimen ja tilojen suhteen; viittaako työpajatoiminta liikaa Suomen vastaavaan, työkkärin velvoittamaan osallistumiseen, toimintaan ja voisiko toimintaa olla tarjolla useampana kertana viikossa, omassa tilassa?
Näitä kaikkia asioita myös ankarasti Katrin kanssa pohdimme.
 

Pisteemme rannalla ei ollut mikään ihan hirveä success, noin niin kuin kyselytutkimuksen kannalta, mutta olihan se muuten ihan tosi mukava päivä; uintia Välimeressä, aurinkoa & tuulta, etelän hedelmiä, käsitöitä (Ellenin villasukkaa), ja pitkiä keskusteluja aiheesta (ja varsinkin aiheen vierestä), jne.
Päivän saldo oli kuitenkin muutamat haastattelutkin ja näin ollen vain jatkamme kyselytutkimustamme seuraavalla viikolla, sillä suunniteltu tavoitteemme, 100 hlöä, siintää vielä TOSI kaukana...……

Itse olen tässä samalla myös miettinyt näitä ulkosuomalaisjuttuja jokseenkin jopa runsaasti, ja en nyt sitten kuitenkaan tiedä missä vaiheessa itse astelen:

• kyseenalaistamisvaiheessa/kriisissä=kulttuurishokissa
• uudelleen orientoitumisen ja maahan mukautumisen vaiheessa/toipumisen ja mukautumisen vaiheessa 
• sopeutuminen ja integroituminen/tilan vakiintuminen vaiheessa

                             ?????

Ehkä elänkin vielä kaikkia noita sopeutumisen tasoja & vaiheita yhtä aikaa ja sekaisin: 

• kulttuurishokissa, kyllä :)

Juu, shokissa olen edelleen. Shokissa siitä, miten täällä on näin "helppoa" elää; edullista & lämmintä. Nukun hyvin (about 8-10h yössä, kotimaisen 4-5 tunnin sijaan), en tarvitse särkylääkkeitä (kunhan muuten pidän lääkityksen kohillaan), jne.jne. 

• mutta myös maahan mukautumisen vaiheessa, kyllä :) :)

Kyllä vain, olen jo oppinut esim. tilaamaan kahvia ihan paikallisella kielellä: Para mi una Cafe Americano, Por favor!. Tai sitten ihan janojuomaksi pienen (huom! pienen) oluen; Para mi una Cerveza pequeno, por favor :) Että sillee! Hiukan on vielä hakusessa kuitenkin se, miten esim. isoja kirjaimia tulisi kirjoitetussa kielessä viljellä ja tietenkin suurin osa koko kielestä, 

mutta FIRST THING FIRST!!  

• tilan vakiintumisen vaiheessa. kyllä :) :) :)

Olen vissiinkin juuriltani kotoisin juuri Andalusiasta, sillä niin kotoisalta ja helposti mukaansatempaavalta tuntuu tämä täkäläinen elämäntyyli sekä mentaliteetti.

Vielä on mainittava sopeutumisen tasoista maahan mukautumisen vaiheeseen myös minun ylämäkitreenini, ja siihen liittyvä termistö. Tarinoita Pakkasen pakolaisista (Tarinoita Aurinkorannikolta) lukiessani törmäsin termiin Nitromäki.

Siinähän se, aivan todella oiva ja kuvaava nimitys sille ylämäkitreenille, mitä olen yrittänyt kuvailla pohkeiden puutumisella, lonkan lonksumisella, hikikarpaloiden (=tulvien) määrällä, jne. Nitroja en itselläni vielä toistaiseksi taskussani kanna, mutta tarinoiden kertojat ilmaisivat niitä tarvinneen tänne Los Pacosin Girasolin kotiinsa kavutessaan...

Nitromäki, sinne siis!