Ja sitten koitti päivä, kun minä tulin luvanneeksi lähteä "pienelle" kävelylenkille, ihan lähiseudulle.....
Laitoin varmuuden vuoksi sukatkin jalkaan, jotta säästyisin mahdollisilta hiertymiltä. Ja ei muuta kuin reppu selkään, ja matkaan! Mukavasti osui puolipilvinen kelikin :)
Tossua tossun eteen sitten vaan ja alkuun matka tuntui jopa ihan mukavalta, vasta 1km:n jälkeen tuntui jo tosi pahalta; hengitys tiheää, vesipullo tyhjä ja tie sen kuin jyrkkenee..... Kääk!
Mutta periksi ei kuitenkaan voinut antaa, joten aloin kiemurrella ylöspäin tien reunasta toiseen (niin kuin lasketellessa kiemurrellaan mäen reunasta toiseen, mutta kylläkin ALASPÄIN).
En osaa tarkalleen sanoa kuinka monen tunnin (ja kuinka monen pysähdyksen, äitiä ikävöinnin, puhkumisen & puhaltamisen) jälkeen saavuimme kuin saavuimmekin perille kylään nimeltä Mijas. Oppaanani olleen, hyväkuntoisen kuuskymppisen rouvan, tsemppaus ja rohkaisu auttoivat minua jaksamaan ja uskomaan itseeni, ja hänen ilmiömäinen usko aina vaan seuraavaan viiteensataan metriin; enää 500m tätä nousua, enää 500m näitä mutkia, enää 500m ennen puolta väliä jne. toimi, ainakin minun kohdallani (vaikka jo tiesin ettei se ihan pitänytkään paikkaansa) ja voisin käyttää tätä metodia itsekin jatkossa.....
En kuitenkaan kuollut, enkä edes pyörtynyt, vaikka monesti matkalla olis ollu äkkikuoleman paikka. Ylhäällä oli tosi hulppeet näköalat (toi matka rannasta käveltiin kuvauspaikalle). Ja löysin mä uuden idean toteutettavaksi mökillekin; aivan ihan kivisohva, sopii hyvin ulkokeittiöön, vai mitä Aapeli? Vain vähän kiviä ja sementtiä!! Tai edes tuoli.
Valtavan urheilusuorituksen (Mijakseen kipuaminen) jälkeen ja "pienen" tasoittumisen ja istuskelun jälkeen vasta pystyin huomioimaan mitä kyseisellä kylällä oikein tapahtui;
Johan oli markkinat!!
Paikalliset Classicmopoilijoiden kokoontumisajot ja rompemarkkinat oluttelttoineen päivineen, ei huono paikka palautua niin nestetasapainon suhteen kuin muutenkin kaikesta liikuntasuorituksen aiheuttamasta järkytyksestä.
Kivat kekkerit ja mukava tavata vanhahko BMW (varmaankin mun kotona tallissa olevan "ryhtipyöräni" esi-isä) ja hyvä olut ja paella. Mutta parasta oli tuolla reissulla ehdottomasti kotimatka, kotimatka AUTOBUSSILLA!
Seuraavana päivänä päätimme tutustua vielä kahteen turistinähtävyyteen, Sohailin linnaan sekä Skybaariin. Skybaarista näkyi komeat maisemat sekä vuorille, kaupunkiin, että rannalle, mutta muuten siellä ei nyt ollut mitään sen ihmeellisempää. Kalliit juomat ja tuulta niin paljon, ettei kuullut edes omia ajatuksiaan (toisinaan kyllä ihan hyväkin näin).
Sohailin linnan seutu sen sijaan oli mielenkiintoinen historiallaan (linna jo vuodesta n 900 jkr.) ja varsinkin nykyisyydellään, sillä sinne oltiin jo pystyttämässä viikonlopun Rock on the Coast tapahtuman lavoja ja muita lavasteita.
Festareille sitten kuuntelemaan suomalaistenkin esiintymisiä; Von Hertzenin veljekset, Naapurin poika Michael Monroe ja Turusen Tarja, ym. jotkut Skorpionit ja muut!
Sinne siis.
Siis kävellen sinne, hatunnosto ! T. Sanna
VastaaPoista