Empiirinen tutkimus

Olemme "koeponnistaneet" meidän kyselykaavakkeemme ja teimme testauksen jälkeen siihen vielä muutamia pikku muutoksia/lisäyksiä.....mutta nyt olemme valmiit pystyttämään POP-UP pisteen beachille; sinne voi sitten tulla maalailemaan, piirtelemään ja samalla vastailemaan kyselyyn...…

Tämän kyselyn tulokset olisi minun siis tarkoitus sitten lopuksi niputtaa ja saada aikaiseksi jonkin näköisiä "tuloksia" ja osviittaa Nuorten Taidetyöpajatoiminnan syksyn toimintaan...nyt jo on tullut hyviä kommentteja mm. ihan toiminnan nimen ja tilojen suhteen; viittaako työpajatoiminta liikaa Suomen vastaavaan, työkkärin velvoittamaan osallistumiseen, toimintaan ja voisiko toimintaa olla tarjolla useampana kertana viikossa, omassa tilassa?
Näitä kaikkia asioita myös ankarasti Katrin kanssa pohdimme.
 

Pisteemme rannalla ei ollut mikään ihan hirveä success, noin niin kuin kyselytutkimuksen kannalta, mutta olihan se muuten ihan tosi mukava päivä; uintia Välimeressä, aurinkoa & tuulta, etelän hedelmiä, käsitöitä (Ellenin villasukkaa), ja pitkiä keskusteluja aiheesta (ja varsinkin aiheen vierestä), jne.
Päivän saldo oli kuitenkin muutamat haastattelutkin ja näin ollen vain jatkamme kyselytutkimustamme seuraavalla viikolla, sillä suunniteltu tavoitteemme, 100 hlöä, siintää vielä TOSI kaukana...……

Itse olen tässä samalla myös miettinyt näitä ulkosuomalaisjuttuja jokseenkin jopa runsaasti, ja en nyt sitten kuitenkaan tiedä missä vaiheessa itse astelen:

• kyseenalaistamisvaiheessa/kriisissä=kulttuurishokissa
• uudelleen orientoitumisen ja maahan mukautumisen vaiheessa/toipumisen ja mukautumisen vaiheessa 
• sopeutuminen ja integroituminen/tilan vakiintuminen vaiheessa

                             ?????

Ehkä elänkin vielä kaikkia noita sopeutumisen tasoja & vaiheita yhtä aikaa ja sekaisin: 

• kulttuurishokissa, kyllä :)

Juu, shokissa olen edelleen. Shokissa siitä, miten täällä on näin "helppoa" elää; edullista & lämmintä. Nukun hyvin (about 8-10h yössä, kotimaisen 4-5 tunnin sijaan), en tarvitse särkylääkkeitä (kunhan muuten pidän lääkityksen kohillaan), jne.jne. 

• mutta myös maahan mukautumisen vaiheessa, kyllä :) :)

Kyllä vain, olen jo oppinut esim. tilaamaan kahvia ihan paikallisella kielellä: Para mi una Cafe Americano, Por favor!. Tai sitten ihan janojuomaksi pienen (huom! pienen) oluen; Para mi una Cerveza pequeno, por favor :) Että sillee! Hiukan on vielä hakusessa kuitenkin se, miten esim. isoja kirjaimia tulisi kirjoitetussa kielessä viljellä ja tietenkin suurin osa koko kielestä, 

mutta FIRST THING FIRST!!  

• tilan vakiintumisen vaiheessa. kyllä :) :) :)

Olen vissiinkin juuriltani kotoisin juuri Andalusiasta, sillä niin kotoisalta ja helposti mukaansatempaavalta tuntuu tämä täkäläinen elämäntyyli sekä mentaliteetti.

Vielä on mainittava sopeutumisen tasoista maahan mukautumisen vaiheeseen myös minun ylämäkitreenini, ja siihen liittyvä termistö. Tarinoita Pakkasen pakolaisista (Tarinoita Aurinkorannikolta) lukiessani törmäsin termiin Nitromäki.

Siinähän se, aivan todella oiva ja kuvaava nimitys sille ylämäkitreenille, mitä olen yrittänyt kuvailla pohkeiden puutumisella, lonkan lonksumisella, hikikarpaloiden (=tulvien) määrällä, jne. Nitroja en itselläni vielä toistaiseksi taskussani kanna, mutta tarinoiden kertojat ilmaisivat niitä tarvinneen tänne Los Pacosin Girasolin kotiinsa kavutessaan...

Nitromäki, sinne siis!