lauantai 18. toukokuuta 2019

Lähes paniikkinappulan paikka

Auts.

Hepatiittitehosterokotus 17.5.2019, klo 8.00, pikkasen vielä oikeita töitä ja kotiin vielä ennen lähtöä siivoamaan. Just nyt oli nimittäin vielä vietävä ainakin kaikki talvivaatteet häkkikellariin. Tietenkin.
Lopulta pääsin turvallisesti nuorimman poikani ja oman auton kyydillä NPT-reppuineni ja matkalaukkuineni Turun rautatieasemalle.

Ehdin mukavasti junaan (5min ennen lähtöaikaa) ja löysin istumapaikkani mukavien Mikkeliin menevien, minua reilusti iäkkäämpien, eläkeläisten vierestä. Rupateltiin niitä näitä, ja selviteltiin kuka oli menossa mihinkin, ja miten kukaan oli matkalippusna hankkinut. Siinä matkan joutuessa jo lähelle Pasilan asemaa, tsekkasin vielä käsiveskastani, että kaikki minun matkustamiseen tarvittavat asiakirjat ovat mukana. Ja olivathan ne, passia myöden. Mutta, tässä samalla huomasin, että mukanani oli VANHA, lokakuussa 2018 vanhentunut passi!!!!!!

No niin, nythän matkantekoni saa jo alkumetreillä mielenkiintoisia käänteitä 🥺

Löydöksestä seurasi aivan älytön mellakka mun pään sisällä; hyppäänkö pois seuraavalla seisakkeella ja palaan kotiin, saisinko jonkun tuomaan uuden passini mulle Naantalista lentoasemalle, yritänkö
pokerilla mennä ilman passia, kun kerran matkustan Euroopan sisällä, vai mitä ihmettä nyt teen?????

Rauhassaan vaan, asioilla on tapana järjestyä, tyynnyttelin tässä hädän keskellä myös itseäni ja mieltäni. Onhan se yksi omille pojillenikin opettamistani elämänohjeista.
GVG, eli googlettamisen ja muutaman puhelinsoiton jälkeen JO ”tiesin”, että lentokentän
poliisilaitokselta saa pikapasseja, 88€:n rahallista korvausta vastaan. Enää on epäselvänä ainoastaanse, että onko kyseinen lupakonttori avoinna ja ehdinkö kyseisen pikapassin saada ennen omaa lentoani?

Pikaisen junanvaihdon (kaukojunasta paikallisjunaan) jälkeen, jännitinkin seuraavaksi mahdollista matkalippujen tarkastajaa.....olen nimittäin kansainvälisen opiskelijalipun (ISIS=ISIC) turvin liikenteessä, ilman VR: n omaa korttia.......nyt kävi tuuri, enkä joutunut maksamaan ylimääräistä 80€:n tarkastusmaksua🤓

Onni ei siis aivan kokonaan olekaan hyljännyt minua.





Päästyäni lentokentälle, kipitin Officesta toiseen ja lopulta hiestä todellakin märkänä, saavuin poliisin
lupatoimiston palveluluukullle, mikä oli avoinna!+
20 min, ja minulla oli uusi, 2kk:n väliaikainen passi taskussa ja kukkarossa 88€ vähemmän valuuttaa.
Oma vika, turha nurista.

Onnellisena, uuden passin haltijana hakeuduin chekkauspisteeseen ja turvatarkastukseen, ja näistä selvisinkin ihan normaaleilla rutiineilla; laukussa pari kiloa ylipainoa (sakkomaksu 12€/kg) , ja tissiliiviraudat saavat aina
turvatarkastajat tositoimiin😎

Lento menikin jo mukavasti suuremmalla jalkatilalla; katselin pari hömppäelokuvaa ja taisin siinä vähän torkahdellakin, koska havahduin aina välillä omaan korahteluuni😴



Kohteeseen päästyäni ostin paikallisjunabiljetin automaatista (2,70€!) ja hyppäsin junaan. Osasin heti kerralla jäädä pois oikealla pysäkillä, Los Boliches, ja ei muuta kuin Googlemapsilla suunnistamaan tulevaan, 2 kk: n kotiini.

Aika moisen ylämäkitreenin (yhden pysähdyksen lonkerotaktiikalla) jälkeen löysin kuin löysinkin tulevan, kahden kuukauden kotini. Ei hassumpaa, sanoisin.




Vielä oli jäljellä retki paikalliseen pizzeriaan, missä nautin iltapalasta sekä suomalaisyleisön asiantuntevasta lätkäseurasta. Kiipeäminen ( lue: laahustaminen) kotiin (kännykän treenisovellus ilmoitti jo ylittäneeni päivän tavoitteen!) ja nukkumaan!


Että sellainen aloitus.








2 kommenttia:

  1. ���� kyllä oot hyvin kirjottanu. Nauroin vatta kippurassa. Toi passi homma on kyl niin sua... no sä jos kukaan saat asiat järjestyy ensi kohelluksen jälkeen. Hienot on maisemat ��

    VastaaPoista