Alan tykästyä tähän espanjalaiseen lifestyleen, ei niin kauheeta kiirettä mihinkään, eikä työnteon anneta haitata vapaa-aikaa.....nytkin. tätä kirjoitellessa, makoilen uima-allasta ympäröivällä viheriöllä ja mietiskelen maailman menoa, taas.
Aikamoista treeniä mulle, ihan näin mentaalitasollakin.
Mitä tulee työharjoitteluuni yhteisöpedagogin näkökulmasta......niin yksin näitä täällä mietiskellessäni, oloni ei kyllä tunnu kauhean yhteisölliseltä, mutta toivon ja
uskonkin tulevien viikkojen aikana vielä ”löytäväni” yhteisöllisen itseni sekä itse yhteisöni 👩🦰
Etten antaisi paikallisista väärää kuvaa, niin töitä siis kyllä tehdään, mutta esim. tänään ne alkavat minulla ”kolmen jälkeen” , mutta huomenna on tarvetta herätyskellollekin, ensimmäinen tapaaminen paikallisen yhteistyökumppanin kanssa on nimittäin jo aamupäivällä klo 10.00 !
Kolme jälkeinen tapaaminen Sofia-opiston toiminnanjohtajan kanssa täytti taas muutamia aukkoja sivistyksessäni, kun annoin kertoa itselleni kaikesta ko. opiston toiminnasta. Minun näkövinkkelistä yllättävän paljon on kaikenlaista toimintaa kannatusyhdistyksen ylläpitämällä laitoksella. No, moni toiminta perustuu opiskelijoiden ja harjoittelijoiden ohjauspanokseen, mutta esimerkillistä on mielestäni esim. yhteistyö Jyväskylän Yliopiston kanssa. Täällä on Jyväskylän Yliopiston opiskelijoille ihan oma treeniryhmänsä, ja avoimen yliopiston kursseja voi suorittaa lähes miltä sektorilta tahansa.
Jyväskylä, niin moni ihminen, toiminto sekä yhteydet täällä Fuengirolassa yleensäkin liittyvät
jotenkin jostain kummasta syystä juurikin Jyväskylään. Samoin kuin nuorison taidetyöpajatoiminnan siirtäminen juuri Jyväskylästä Fuengirolaan. Miksi? Siitä aion tehdä myös yhden empiirisen tutkimuksen 🙃
Tässä kaiken uuden opettelun ja ihmettelyn ohessa, en pysty/voi/malta olla miettimättä ja haaveilematta myös omista työllistymismahdollisuuksistani tänne Andalusiaan......esim. Opettajaksi Sofia-opistoon, nuorisotyöntekijäksi meneillä olevaan hankkeeseen,
jotain noista,
vai kaikkia niitä yhdessä? Vai vielä jotain muuta ja mitä?
Sofia-opistolla jatkui myös kielikurssi, mikä espanjalaisen rouvan vetämänä oli kyllä aivan aivan liian korkealentoista meikäläiselle....mutta niin sanoivat kaikki puolitoistatuntiselle osallistuneen nuoretkin. En siis erottunut joukosta.
Bikinit siinä mielessä, että sain viikon naurut, kun kokeilin ostamiani bikineitä, jotka kaupassa tietenkin vaikuttivat just sopivilta ja mahtavan näköisiltä just mun päälläni :)
Totuuden nimissä peilistä kyllä näkyi kaikkea muuta; ainakin kolme numeroa liian pienet bikiniyläosat ja vielä toppauksilla varustettuna!! Voitte varmasti vain kuvitella (ja nauraa mukana) peilinäkymääni :) :)
Toiseksi mietin päivittäistä arkipäivän Burana-annostani; en ole syönyt yhtään ainoaa Burana-pilleriä saavuttuani ja asetuttuani tänne Los Pacosiin!!!
Ja vielä kolmanneksi Balohälytys, eli kun minä näppäränä tyttönä jätin paikalliset "kasvispötkylät" paistinpannulle paistumaan mennessäni suihkuun, alkoi hetken päästä eteisessä oleva palovaroitin ulvoa aivan täydellä volyymilla! NO, minulle tietysti tuli kauhea kiire yrittää pyyhettä löyhyttelemällä saada palovaroitin rauhoittumaan, mutta e-hei, se vaan jatkoi ulinaansa. Ei auttanut muuta kuin repiä varoitin irti ja ottaa vielä patterikin pois ko. laitteesta. Ihana hiljaisuus.
Eikä paikalle saapunut palokuntaa, eikä naapureitakaan hämmästelemään suomailaistollon toimintaa, joten sain ihan rauhassa tuuletella asunnon sekä asetella palovaroittimen takaisin paikoilleen.
Mutta se niistä pötkylöistä, maistuuhan hedelmätkin iltapalaksi ihan hyviltä.
Keskiviikon aamupäivän toiminta tapahtui paikallisen hyväntekeväisyysyhdistyksen yhteydessä ja tiloissa, tarkemmin ja kirjaimellisesti heidän ruokavarastossaan. Adintre on yhdistys, mikä jakaa ruokapaketteja, tarjoaa aamupalaa ja lounaita sekä mm. keskusteluapua asunnottomille sekä muille vähäosaisille kansalaisuudesta huolimatta kaikille niille, jotka sitä haluaa ottaa vastaan. Taidetyöpajaamme osallistu yksi paikallinen aviopari, yksi ukrainalainen sekä ranskalaissyntyinen mies jne. Suomalaisia nuoria ei tällä kerralla liittynyt pajaamme, mutta kenties jatkossa he löytävät mukaan, kunhan sana ensin leviää kyseisestä toiminnasta.
Aivan mahtavaa, hienoa työtä Katri! Minullekin jäi tosi hyvä fiilis siitä, miten taidetyöpajalla käyneet asiakkaat olivat iloisia, tyytyväisiä ja aivan silmin nähden onnellisia tekemistään taideteoksista. He kokivat aivan varmasti elämässään vielä onnistumisen iloa ja saivat pisaran verran lisää itseluottamusta ja positiivisia ihmisarvon tuntemuksia. Tietenkin hankkeen kannalta vielä onnistumisen tunnetta lisää se, kun kyseinen pajatoiminta tavoittaa suomalaiset nuoret ja nuoret aikuiset.
Toinen keskiviikon tapahtuma oli tapaaminen paikallisen suomalaisen ev.lut kirkon papin kanssa ja keskustelu menneestä kaudesta sekä mahdollisesta yhteistyöstä esim. ensi syksystä alkaen. Kesäkuussa pestinsä aloittaa toinenkin pappi (seurakunnan kasvatusvastuussa oleva pappi) ja sovimme hänenkin kanssaan tapaamisen kesäkuulle, jolloin voimme yhdessä visioida tarkemmin mahdollisia yhteistyökuvioita, tilojen yhteiskäyttöä nuorisotoimintaan jne. Seurakunta on yhdessä muiden toimijoiden kanssa myös perustamassa Fuengirolaan sosiaali-kuraattorin toimea, ja tämän kuultuani korvani taas heristyivät tarkempaan kuunteluun; kenties jo helmikuussa 2020 he laittavat hakuun ko. paikan...….
No niin, ja taas oli päivän virallinen työ tehty.
Bueno
Ps. Ja tein taas myös askelennätyksen!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti