Suomalainen on suomalaiselle susi

Viikonlopun lukemisena on ollut
Sisua ja mananaa, sekä Pakkasen pakolaiset -teokset.
Aikamoista tarinaa, mielenkiintoista ja jopa koukuttavaa lukemista (melkein yöunenikin menettäneenä)....toisessa teoksessa tarinoita elävästä elämästä ja toisessa tutkimustuloksia suomalaisten siirtolaisuudesta ja elämänmuutoksesta Espanjan Aurinkorannikolla.

Toisaalta on nyt viikonloppuvapailla myös ollut aikaa ottaa päivisinkin iltapäivätorkkuja tai oikeastaan ihan mitä torkkuja vaan, altaalla tai kämpillä :) Rannallekin minun piti lähteä kävelemään ja uimaan, mutta joku sisäinen ääni kielsi sitä tekemästä...… :(
Olikohan se ylämäkitreeniohjelman coachin vinkki vapaapäivien tarpeesta vai esim. pieni pelkotila ryövätyksi tulemisesta, jos yksin jättäisin puhelimen, avaimen ja raha-astian rannalle valvomatta...…..jne.

Onneksi löytyy puhdetyötä ihan vaan täällä "ylämaalla" oleskeluunkin, eli lukemista, altaalla uimista, villasukkien neulomista. Ja onhan tietysti tätä blogin kirjoittelua ja paikallista lakritsia (ei ollenkaan kotimaisen veroista, mutta paremman puutteessa käy).

Tarinoita Aurinkorannikolle Suomesta tulleilla siis riittää, yhtä monta kuin täällä on asujia:

• Mistä me tulemme?
• Miksi?
• Mikä on sinun tarinasi?
• Entä hänen?
• Heidän?
• Meidän?

Yksi puhututtava seikka on myös se, että kenen täällä oikein katsotaan asuvan?

• Onko se hän, joka omistaa täällä asunnon ja toisen Suomessa?
• Vai hän, joka viettää täällä joitakin viikkoja vuodessa lomaillen tai etätöitä tehden?
• Onko asukas täällä talvikauden vuokralla asuva eläkeläinen?
• Vai lukiossa jakson tai kaksi suorittava elämänkokemusta hankkiva nuori?
• Entä vuorotteluvapaalla oleva pariskunta, joka haluaa pitää sapattia ja viettää aikaa lasten kanssa, kun nämä ovat vielä pieniä?
• Entäs sellaiset kuin minä, olen täällä muutaman kuukauden?

No, virallisestihan asukkaiksi lasketaan ne, jotka ovat sellaisiksi kirjautuneet eli käyneet rekisteröitymässä Espanjan kotikunnassa asukkaiksi. Eli en minä ainakaan ole, ehkä joskus sitten myöhempinä aikoina, kun tulen tänne uusille keikoille.

Tyypillisen pikkupakkakunnan tapaan, täällä kuulemma puhutaan ihan uskomaton määrä soopaa, ihan siis silkkaa paskaa. Kaikki luulevat tietävänsä toisesta enemmän kuin tämä itse tietää itsestään. Olen myös kuullut tarinoita tästä "Särkyneiden sydänten laaksosta" missä on monta petetyksi tullutta ja maamiehiinsä pettynyttä; valitettavan usein suomalainen on suomalaiselle susi.

Käsitykseni Aurinkorannikon suomalaisesta yhteisöstä on nyt siis saanut vähän toisenlaisiakin merkityksiä, vaikka iso osa suomalaisyhteisöä osaakin myös koota voimansa ja pitää toisistaan huolta. Toista suomalaista ei jätetä pulaan, mentaliteetilla.

Minä jatkan tutustumismatkaani tähän yhteisöön ja Jyväskylän kaupungin Nuorten työpajatoiminta -ilosanoman levittämiseen...….

      

"

Ihmiset on ilvesheimo,

paha, karsas, kahlehdittu;

jos joku kohoopi heistä,

sen he iskevät ijäksi."

Eino Leino

Arkea (ei kuitenkaan ruokatilauksia)

Tiistai 28.5.2019

Aamupäivän "työt" alkoivat Feria-alueella, eli markkinoilla!! (n. klo 10.....)

Markkinat ovat jokaviikkoiset ja samanlaiset kuin ihan missä vaan maailmalla, turistikohteissa ainakin...…

Paljon oli tuotteita (vaatteita, elektroniikkaa, kenkiä, koruja, jne.) "halpaan hintaan", mutta onneksi hintatietoisena en mennyt lankaan ;) ….ehkä kuitenkin palaan vielä joku tiistai ostamaan ainakin mulle ja Ellenille sandaalit :)

Vihannesosastolla käy varmaankin paikallisväestökin ostamassa tuoreita vihanneksia sekä hedelmiä, ja tosi herkullisen näköisiä olivat. Maistiaisia ei kuitenkaan tarjoiltu, ei lainkaan :(

Tarjoilu portin Cafeteriassa sen sijaan toimi, ja joimme Katrin kanssa 3,50€:n Cocikset.

Että näin.

Seuraava kohteemme oli Nuorison taidetyöpajahankkeeseen sopivan tilan tsekkaaminen. Etenimme "pikku" helteessä ensin ihan kävellen, mutta sitten myös Autobussia (=linja-auto) käyttäen. Ja löysimmehän viimein kohteemme, väliaikaisesti Fuengirolassa asuville lapsille opetusta tarjoavan suomalaisen yrityksen: www.valmennukseen.fi. Minä jopa olin aloitteen tekijä tässä tilavuokra-asiassa, sillä kumpikaan osapuoli ei tohtinut puhua itse euroista. Toisaalta minun hien eritykseni oli sitä tasoa, että oli pakko tehdä jotain päästäksemme siirtymään paikalliseen anniskeluravintolaan nauttimaan kuplavedestä :)
Saa nähdä, mitä itse hankkeen tilakysymys tulevaisuudessa ratkeaa.....

Minä olin tietenkin valmis jättämään yhteystietoni, mikäli yksityisyrittäjä kaipaisi itselleen tuuraajaa. (todennäköisesti ei) Kaiken muun ohjaustyön kyseisessä firmassahan toimittaa suomalaisen kasvatusalan harjoittelijat.

Kävellessäni kotiin päin, olen sekä observoinut liikennekäyttäytymistä että käyttänyt ylämäkitreenissä loppuun kevytkenkäisiä matkajalkineitani.
Ensinnäkin, täällä voi tähän espanjalaiseen Manjana- elämäntyyliin sopivana parkkeerata autonsa ihan miten haluaa. Ei ole huolta keltaisista viivoista, ajosuunnasta, risteysalueesta tai mistään muustakaan, mitä olen opetusluvan omanneena (ja neljä kertaa lapseni ajoluvan opettaneena) aivan toisella lailla opettanut. Vai mitä pojat ?
No, tämä hämmästystä aiheuttanut ilmiö ei minua sinänsä haitannut eikä erityisiä vaaratilanteita ole aiheuttanut, mutta minun tulee erityisen tarkkaan sisäistää sitä ennen kuin vuokraan auton täällä itse.
Ja sen todellakin teen joku päivä.

Toinen asia liikkumiseen liittyminen, on ylämäkitreenien aiheuttamien traumojen käsittely. Kolmet kengät olen jo heittänyt paikalliseen lajittelupisteeseen (toivottavasti oikeaan laatikkoon) ja voidellut sekä laastaroinut vesikelloja varpaissa ym. Mutta ei hätää, vatsa on olevinaan jo laskenut ja olen niin iloinen, kun kännykän treeniohjelma muistaa tsempata minua joka päivä.
Päivän tavoite ylitetty!!!!
Hyvä minä, ja mitä niistä pienistä rakkuloista ja nirhamista.....ja uusia kenkiähän saa kaupasta, tai markkinoilta :)

Tämän päivityksen viimeiset kuvat liittyvät minun "vapaa-ajan" puuhin ja virkkaamiseen & neulomiseen. Harmaa lanka tuli nimittäin käytettyä ja kuusi ampiaisenpesää virkattua. 

Tavoitteena olikin siis seuraavaksi sukkapuikkojen ja -lankojen etsiminen sekä löytäminen. Minä kun en suunnitelmistani poiketen pakannut niitä matkatavaroihini.

No. Suomi-kaupassa oli myynnissä lankoja sekä puikkoja,  mutta hintatietoisena (huom! taas) päätin etsiä vielä vähän muualtakin, ainakin ns. Kiinakaupoista.

Kiinakaupan valikoimiin kuului 100%:n  akryylilankoja, joiden paloherkkyys olisi ainakin taattu. Siispä jätin ne ostamatta, mutta sen sijaan ostin 100kpl sahslik-tikkuja korvaamaa suht kalliit sukkapuikot. 

Sain 100kpl yhdellä eurolla.

Ja kävelin rakkulat sandaalien remmirajoilla takaisin Suomi-kauppaan ja ostin kerän Novitan Seitsenän Veljestä VILLALANKAA.

Ja nyt neulotaan.

Elämää MM:n jälkeen

Pakohuoneen kautta jääkiekon parissa vietetyn viikonlopunkin jälkeenkin on vielä elämää...…





Olihan se ihan pakko käydä katsomassa yksi Suomen peli siellä rantakapakassa, missä Palsanmäkikin on pitänyt huutokauppaansa :) Nytkin huudettiin, mutta ei juuri myyty muuta kuin syötävää ja juotavaa; nuoret tytöt juoksivat edestakaisin ja yrittivät palvella asiakkaita parhaansa mukaan 4€:n tuntipalkallansa.
Kiitokset heille.
Ja Suomen jääkiekkojoukkueelle. Me teimme sen.

Viikonlopun aikana toki tein töitäkin, sillä niitä on jostain syystä jäänyt tekemättä (saamaton ja laiska ihminen kun luonteeltani olen).....muutamat ampiaispesät tuli siis jääkiekon ennakkotunnelmissa (jälkitunnelmissa ei olisi enää pystynyt) virkattua sekä muutamat kertauskokeet tarkistettua ja Wilmat päivitettyä...

Villalanka alkaa olla lopuillaan, ja täkäläisen kaupan lankakerä maksaa yli seitsemän euroa!! ….eikä sukkapuikkoja tunnettu lainkaan....mitenkähän täällä pidetään huolta täällä asuvien villasukkien valmistamisesta? Ai niin, ehkei täällä tarvita villasukkia lainkaan.....

Mutta joka tapauksessa mielestäni aika "suolainen" hinta!

Saas nähdä, mitä keksin, että saan sukkapuikot ja villalankaa tänne vaikka postipakettina Suomesta ;)



Maanantaiaamulla aikaisin (jo kello 9.00), meillä oli tapaaminen Aurinkorannikon Suomikoulun apulaisrehtorin kanssa. Hän oli varannut meille aamuajan, ennen koulutyön virallista alkua. Nyt koulussa oli hyvinvointiviikko ja kaikki oppilaat olivat saaneet itse suunnitella luokalleen omaa ohjelmaa. Toiset menivät rannalle, toiset pelasivat koulun kentällä, osa lähti retkelle kaupungille jne.
Keskustelun aikana kävi mm. ilmi, että suomalaisille nuorille on hyvin vähän vaihtoehtoja ysiluokan jälkeen, elleivät pääse suomalaisen koulun lukioon.
Missä on Amis? Toinen aste?

Joitakin yksityisiä opinahjoja löytyy, kuten hierojakoulu, kampaaja-parturikoulu jne.
Olisikohan täällä markkinarakoa lähihoitajakoulutukselle? Ainakin hoidettavia löytyisi.....

Yhtä nuorta haastattelemalla selvisi, että mikäli hän ei pääse lukioon, on hänen lähdettävä seitsemän Espanjan vuoden jälkeen Suomeen Amikseen. Mietin, lähetetäänkö hänet Suomeen kenties yksin, palaako koko perhe Suomeen ja jättävät Espanjan kotinsa & työnsä...…????

Apulaisrehtorimme oli kovin tarkka kuvauskiellon suhteen ja antoi minun ottaa kuvat ainoastaan yhdestä luokkahuoneesta (missä ei todistettavasti näy kuin mööbelit ja luurangon tapainen ukkeli kaapissa) sekä hirsisestä, pihamaalla sijaitsevasta laajennusosasta.



Ainoaksi oikeaksi suomalaiseksi kouluksi itseään tituleeraavalle koululle on tiedossa laajennus ja uudisrakennuksen tontin sijainti on vielä suuresti varjeltu salaisuus. Miksiköhän?
Onko kilpailu niin kovaa, että pelätään jonkun vielä vetävän välistä, vai minkä tähden kaikki tuntui niin salamyhkäiseltä?
No, totuus on kuitenkin se, että nykyisissä tiloissa ei voida palvella kaikkia halukkaita, tällä
hetkellä irrallaan olevat koulutilat vetävät n. 400 oppilasta, kun uuden koulun on tarkoitus mahdollistaa 800:n opiskelijan sisäänpääsy. Tällä koululla on opetushallituksen myöntämä todistuksenkirjoittamisoikeus ja opetuksen järjestämisluvat, mitä muilla Fuengirolan yksityisillä Suomi-kouluilla ei ole.
Ne MUUT koulut toimivat tiiviissä yhteistyössä suomalaisten kotikoulujen kanssa ja saavat sieltä opiskelijoiden kokeet, tehtävät jne. ja valvovat vain niitä.

Koulun jälkeen oli Cocistauko, Uno ColaZero, Por favor :)

Illalla oli taas kielikahvila, missä opettelimme/kertasimme espanjan kielen ääntämiseen liittyviä lainalaisuuksia, sekä opettelimme erilaisia lausahduksia, kuten Que Pena!!
Kuinka ikävää!!!

Ehkä eniten kyseisestä kielikahvilasta jäi kuitenkin mieleeni kavereiden kertoma eilisiltainen Haivaroitus!!!! Huh-Huh!! Que Horror!!! (lausutaan siis Qe orror)

Ranta oli tyhjennetty uimareista & illanviettäjistä  aika nopeasti. Ja minä kun aioin mennä tutustumaan kyseisiin tyrskyihin juuri seuraavina päivinä. No, eihän minulla mikään kiire ole, voin hyvin siirtää tutustumisreissuani muutamalla päivällä...….antaa haiden mennä...…..



Kämpille palatessani apteekin lämpömittari näytti vielä aika juhlallisia plussia.

Kiva päivä.

Torjantai

Torjantai, niinkuin edesmennyt kaverini Villekin sanoisi.

Treffit Suomikoulun edessä; olimme menossa klo 13-13.30 lukiolaisten välitunnille pitämään kuvataidepajaa. Vararehtori oli kuitenkin jo varoitellut, ettei paikalla tänään välttämättä olisi ketään, koska on koe- ja luokkaretkiviikko. Ja näin kävikin, ketään (yhtä ohikulkevaa tyttöä lukuunottamatta) ei ohjatulle välitunnille saapunut, joten saimme ”rauhassa” suunnitella tukevia tutkimuksia jne.

Enempää en uskaltanut koulua kuvata, sillä kuuliaisena kansalaisena ja jopa paikalliseen putkaan (minkähänlainen mahtaisi olla?) joutumisen pelossa 

suostuin uskomaan varoituksia sekä valokuvauskieltoja !!!

Tähän taidetyöpajaan saapui vakiojäsen, Anton. Anton (täysin suomalainen nuori mies) osoittautui aivan mahtavaksi tyypiksi, ja hän kertoi avoimesti kuulumisiaan ja antoi luvan kuvaamiseen sekä kuvien julkaisemiseenkin. 

Hän kertoi tämän kuvataidepajatoiminnan pelastaneen suurinpiirten hänen henkensä, tai ainakin antaneen syyn tehdä jotain, pelkän isänsä kämpillä makoilun ja masennuksessa rypemisen sijaan. Paljon on nuorella miehellä koettuja pettymyksiä historiassaan, mutta onneksi paljon myös haaveita ja uskoa tulevaisuuteen. Minun mielestäni tämä Nuorten kuvataidetyöpajatoiminta on paikallaan jo ihan vaikka tämän yhden ihmisen elämänlaadun kohentamiseksi ja hänen torstai ja perjantai päiviensä iloksi 🎨

 

 

Kaiken lisäksi koin myös itse onnistumisen iloa, kun ensin piirsin lyijykynällä Ellenin kuvan valokuvasta ja sen jälkeen väritinkin vielä vesiväreillä. No, ihan kiva kuva, vaikkei yhtään Elleniä muistutakaan.

Lopuksi vielä taas kielikurssia...…

 

 

 

 

Kotimatkalla "poikkesin" Sorrento -nimiseen kuppilaan (voin katsoa olevani jo vakioasiakas) ja ajattelin siinä sitten uskaltaa katsoa Suomi-Ruotsi viha-rakkkaus kamppailun. Ja olihan se aikamoista, suomalainen katsomo pikkulapsineen ja isovanhempineen innostu välillä tosi kovaäänisestikin kannustamaan omiaan, ja mollaamaan tietenkin tuomareita ja vastustajaansa...Minä pysyttelin suht rauhallisena, mitä nyt muutaman Hurraa-huudon päästelin aina Suomen tehdessä maalin.

Heja Sverigea (Harrin lemppari huudahdus) en uskaltanut käyttää :(



 

Ja Suomi voitti.

Espanjalainen mentaliteetti

Alan tykästyä tähän espanjalaiseen lifestyleen, ei niin kauheeta kiirettä mihinkään, eikä työnteon anneta haitata vapaa-aikaa.....nytkin. tätä kirjoitellessa, makoilen uima-allasta ympäröivällä viheriöllä ja mietiskelen maailman menoa, taas.
Aikamoista treeniä mulle, ihan näin mentaalitasollakin.

Mitä tulee työharjoitteluuni yhteisöpedagogin näkökulmasta......niin yksin näitä täällä mietiskellessäni, oloni ei kyllä tunnu kauhean yhteisölliseltä, mutta toivon ja
uskonkin tulevien viikkojen aikana vielä ”löytäväni” yhteisöllisen itseni sekä itse yhteisöni 👩‍🦰

Etten antaisi paikallisista väärää kuvaa, niin töitä siis kyllä tehdään, mutta esim. tänään ne alkavat minulla ”kolmen jälkeen” , mutta huomenna on tarvetta herätyskellollekin, ensimmäinen tapaaminen paikallisen yhteistyökumppanin kanssa on nimittäin jo aamupäivällä klo 10.00 !

Kolme jälkeinen tapaaminen Sofia-opiston toiminnanjohtajan kanssa täytti taas muutamia aukkoja sivistyksessäni, kun annoin kertoa itselleni kaikesta ko. opiston toiminnasta. Minun näkövinkkelistä yllättävän paljon on kaikenlaista toimintaa kannatusyhdistyksen ylläpitämällä laitoksella. No, moni toiminta perustuu opiskelijoiden ja harjoittelijoiden ohjauspanokseen, mutta esimerkillistä on mielestäni esim. yhteistyö Jyväskylän Yliopiston kanssa. Täällä on Jyväskylän Yliopiston opiskelijoille ihan oma treeniryhmänsä, ja avoimen yliopiston kursseja voi suorittaa lähes miltä sektorilta tahansa.

Jyväskylä, niin moni ihminen, toiminto sekä yhteydet täällä Fuengirolassa yleensäkin liittyvät
jotenkin jostain kummasta syystä juurikin Jyväskylään. Samoin kuin nuorison taidetyöpajatoiminnan siirtäminen juuri Jyväskylästä Fuengirolaan. Miksi? Siitä aion tehdä myös yhden empiirisen tutkimuksen 🙃

Tässä kaiken uuden opettelun ja ihmettelyn ohessa,  en pysty/voi/malta olla miettimättä ja haaveilematta myös omista työllistymismahdollisuuksistani tänne Andalusiaan......esim. Opettajaksi Sofia-opistoon, nuorisotyöntekijäksi meneillä olevaan hankkeeseen,
jotain noista,
vai kaikkia niitä yhdessä? Vai vielä jotain muuta ja mitä?

Sofia-opistolla jatkui myös kielikurssi, mikä espanjalaisen rouvan vetämänä oli kyllä aivan aivan liian korkealentoista meikäläiselle....mutta niin sanoivat kaikki puolitoistatuntiselle osallistuneen nuoretkin. En siis erottunut joukosta.

 

 

 

Illalla kämpille päästyäni illanviettooni liittyivät sanat bikinit, Burana sekä palohälytys.

Bikinit siinä mielessä, että sain viikon naurut, kun kokeilin ostamiani bikineitä, jotka kaupassa tietenkin vaikuttivat just sopivilta ja mahtavan näköisiltä just mun päälläni :)
Totuuden nimissä peilistä kyllä näkyi kaikkea muuta; ainakin kolme numeroa liian pienet bikiniyläosat ja vielä toppauksilla varustettuna!! Voitte varmasti vain kuvitella (ja nauraa mukana) peilinäkymääni :) :)
Toiseksi mietin päivittäistä arkipäivän Burana-annostani; en ole syönyt yhtään ainoaa Burana-pilleriä saavuttuani ja asetuttuani tänne Los Pacosiin!!!
Ja vielä kolmanneksi Balohälytys, eli kun minä näppäränä tyttönä jätin paikalliset "kasvispötkylät" paistinpannulle paistumaan mennessäni suihkuun, alkoi hetken päästä eteisessä oleva palovaroitin ulvoa aivan täydellä volyymilla! NO, minulle tietysti tuli kauhea kiire yrittää pyyhettä löyhyttelemällä saada palovaroitin rauhoittumaan, mutta e-hei, se vaan jatkoi ulinaansa. Ei auttanut muuta kuin repiä varoitin irti ja ottaa vielä patterikin pois ko. laitteesta. Ihana hiljaisuus.
Eikä paikalle saapunut palokuntaa, eikä naapureitakaan hämmästelemään suomailaistollon toimintaa, joten sain ihan rauhassa tuuletella asunnon sekä asetella palovaroittimen takaisin paikoilleen.
Mutta se niistä pötkylöistä, maistuuhan hedelmätkin iltapalaksi ihan hyviltä.

 

Keskiviikon aamupäivän toiminta tapahtui paikallisen hyväntekeväisyysyhdistyksen yhteydessä ja tiloissa, tarkemmin ja kirjaimellisesti heidän ruokavarastossaan. Adintre on yhdistys, mikä jakaa ruokapaketteja, tarjoaa aamupalaa ja lounaita sekä mm. keskusteluapua asunnottomille sekä muille vähäosaisille kansalaisuudesta huolimatta kaikille niille, jotka sitä haluaa ottaa vastaan. Taidetyöpajaamme osallistu yksi paikallinen aviopari, yksi ukrainalainen sekä ranskalaissyntyinen mies jne. Suomalaisia nuoria ei tällä kerralla liittynyt pajaamme, mutta kenties jatkossa he löytävät mukaan, kunhan sana ensin leviää kyseisestä toiminnasta.

 

 

                                                   

 

Aivan mahtavaa, hienoa työtä Katri! Minullekin jäi tosi hyvä fiilis siitä, miten taidetyöpajalla käyneet asiakkaat olivat iloisia, tyytyväisiä ja aivan silmin nähden onnellisia tekemistään taideteoksista. He kokivat aivan varmasti elämässään vielä onnistumisen iloa ja saivat pisaran verran lisää itseluottamusta ja positiivisia ihmisarvon tuntemuksia. Tietenkin hankkeen kannalta vielä onnistumisen tunnetta lisää se, kun kyseinen pajatoiminta tavoittaa suomalaiset nuoret ja nuoret aikuiset.

 

Toinen keskiviikon tapahtuma oli tapaaminen paikallisen suomalaisen ev.lut kirkon papin kanssa ja keskustelu menneestä kaudesta sekä mahdollisesta yhteistyöstä esim. ensi syksystä alkaen. Kesäkuussa pestinsä aloittaa toinenkin pappi (seurakunnan kasvatusvastuussa oleva pappi) ja sovimme hänenkin kanssaan tapaamisen kesäkuulle, jolloin voimme yhdessä visioida tarkemmin mahdollisia yhteistyökuvioita, tilojen yhteiskäyttöä nuorisotoimintaan jne. Seurakunta on yhdessä muiden toimijoiden kanssa myös perustamassa Fuengirolaan sosiaali-kuraattorin toimea, ja tämän kuultuani korvani taas heristyivät tarkempaan kuunteluun; kenties jo helmikuussa 2020 he laittavat hakuun ko. paikan...….

 

No niin, ja taas oli päivän virallinen työ tehty.

 

Bueno

 Ps. Ja tein taas myös askelennätyksen!!

Työpäivä Vol 1

Tositoimiin siis

Suomi-Ranska jääkiekkopelin seuraamisen jälkeen, maanantaiaamu (ennakko-odotuksista huolimatta) oli ihan ”pirteä”. Heräsin ilmeisesti lintujen (tai ainakin joidenkin eläinten) ääntelyyn, sillä omia korahduksiani ne äänet eivät varmastikaan olleet.
Aamutoimina keitin JuhlaMokka (tummapaahto) kahvia, paistoin pekonia ja kananmunia, lämmitin valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, myrkytin muurahaisia sekä moskiittoja ja katselin Ykkösaamua YLE TV - ykköseltä.

Eli ihan Continental Breakfast.

Tapaaminen ”alhaalla” hanketyöntekijän, Katrin kanssa, oli kaupungilla klo 11.30, eli minulla oli muutama tunti aikaa tsekata sähköpostit, tehdä unohtuneita suoritusmerkintöjä Wilmaan, pulahtaa uima-altaalla ja vain ihmetellä tätä maailman menoa;
minä, Kikka (KirsiviivaLeenaHotinen) täällä suomalaisten rakentamassa Los Pacosissa jo (?) neljättä päivää harjoittelemassa mm. kotoutumista suomalais- espanjalais tai pitäisikö sanoa espanjalais-suomalais -yhteisöön?
Minun kotoutumissuunnitelmani on sinänsä vielä vaiheessa, sillä määräaikainen asumiseni täällä ei ensinnäkään vaadi sen virallisempaan suunnitelmaa, ja oma roolini tässä sirkuksessa selvinnee jokseenkin tämän päivän aikana. Kotouttamisen suhteen tulee tietenkin muistaa myös velvoitteeni Humakiin.

Suunnittelimme Katrin kanssa mm. jalkautumista nuorten joukkoon tekemään ns. empiiristä tutkimusta heidän tarpeistaan ja toiveistaan sekä mm. kierrosta rantakadun hotelleihin tilakysymyksen kartoittamiseksi. Edellisenä lukuvuotena käytössä olleet Fuengirolan kaupungin nuorisotilat (luokkahuone) eivät enää nimittäin ole hankkeen käytössä ja Sofia-opiston tilat ovat kalliita käyttää.... Espanjan nuorisotyötä ei tehdä vastaavissa nuorisotiloissa kuin Suomessa, vaan palveluja järjestetään toiminta edellä. Toimintaa ohjaavat lähinnä eri alan ammattilaiset (eivät nuoriso-ohjaajat kuten Suomessa) ja erilaisia "kursseja" järjestetään pientä euromääräistä korvausta vastaan/nuori.

Oli todella mahtavaa tavata nuori, ennakkoluuloton Katri, joka on toiminut jo nuoresta iästään huolimatta mm. Jyväskylän kaupungin sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa, ollut kansainvälisessä vaihdossa Brysselissä jne. Toivottavasti meidän suhteestamme muodostuu sellainen, että minäkin voisin antaa ammatillisesti jotakin hänelle, muutakin siis kuin vain "äidillisen" tai jopa "mummumaisen" työtoveruuden.

Illalla oli minun ensimmäinen tapaaminen nuorten kanssa kielikahvilassa.
Fuengirolan alueella vallitsee erilaisia näkemyksiä nuorten tilanteesta, mutta kokemustiedon perusteella niitä näyttäisi yhdistävän yksi erityinen piirre -integraation vaikeus sekä kielellisellä että sosiaalisella tasolla. Siksi hankkeen ohjelmistossa on myös erilaista "kielitoimintaa".
Tapaamiseen saapui minun ja Katrin lisäksi kaksi suomalaista, Fuengirolassa opiskelevaa/harjoittelua suorittavaa, nuorta aikuista. Kahvilassa on maanantaisin käynyt muutamia suomalaispoikiakin, mutta tällä kertaa he olivat estyneet saapumasta......

Meillä on mahtava kaksituntinen espanjan kielen alkeiden parissa!!! Opin itsekin muutaman espanjankielisen fraasin sekä sanan ja joitakin kieliopillisiakin asioita jäi mieleen...

• Me llamo Kikka...
• Cuantos anos tienes? -Tengo 56 anos

Ja kivoja muistisääntöjä muodostui mm.

• tarjeta - pankkikortti
• bocadillo - boca = suu & bocadillo = suupala -> voileipä
• ll= lausuttuna j
• H:ta ei lausuta ääneen
• Julio Iglesias = helmikuun kirkot

...ja sain kyllä pikkuisen moskiton pureman aiheeseen, eli espanjan kielen opiskeluun :)

Päivän urheilusuorituksista tulee myös mainita sen verran, että toiseen kertaan kivutessani ylämäkitreeniä illalla kämpille päin, ihmettelin suht outoa olotilaani;
pohkeet ei valita, lonkat eivät lonksu, reidet eivät ole maitohapoilla, mutta hiki kyllä irtoaa ihan kiitettävästi ????
Oiskohan 3-4 päivän tehotreenillä jo nähtävissä vaikutuksensa? Vai olenko jo niin turtana etten enää tunne tuskaa? No, pulahtaminen suihkun jälkeen vielä altaaseen rentoutti olotilaani ja rauhoitti sekä mieleni että kroppani muiden iltatoimien kautta levolle odottamaan seuraavan päivän koitoksia...….

Buenas Noches
Hasta manana

Tutustumista kohteeseen

Girasol F 13, Los Pacos

Ensimmäisen, hyvin nukutun yön jälkeen tuli tarpeelliseksi lähteä tutustumaan tarkemmin lähiympäristöön. Taas Googlemaps vaan käyttöön, ja liikkeelle!!!

Mitenköhän kannattaisi pukeutua, shortsit vai hame, hihatonta vaiko hihallista yläosaa, jne. Valintani kohdistui kuitenkin hihattoman mekkoon ja reppuun, sillä ruokaostoksillehan olin menossa ja hellettä luvassa. Aamu kymmeneltä mittarissa +19˚ ☀️

Ylämäkikierroksen jälkeen löysin Supermarketin, mihin myöhemmin löysin suoremmankin reitin ilman haastetta pohjelihasten maitohappoisuudesta tms., eli -1,4 km 🚶‍♀️

No, tämä kauppapaikka se olikin ihan opiskelijan, nuoren tytönhupakon unelma, kaikki tuntui paljon edullisemmalta kuin kotoSuomessa!

 

 

Kuvan ostokset kaikki yhteensä vain 33€, ja tällähän satsilla pärjää pitkään :), ainakin luulisin niin...

Ostosreissun jälkeen halusinkin jo vilvoittelemaan altaalle ja vähän nauttimaan auringostakin. Koitan  nyt muistaa kaikki vuokranantajan antamat ohjeet avaimista (ulko-oveen, portteihin sekä uima-altaalle omansa), pyyheliinoista (altaalle ja sisälle omansa) sekä muutenkin käyttäytyä niin, ettei kukaan katsele toimintaani paheksuvasti tai pidä minua jotenkin tavallista omituisempana.

 

 

Viihdyinkin altaalla aika pitkään (ainakin rakkaan äitini mielestä liian pitkään, sillä vaalea, luomirikas ihoni alkoi jo uhkaavasti punoittaa) ja sain virkatuksi jo puolikkaan ampiaispesänkin. Näitä ampiaispesiä taitaa syntyä tällä reissulla tätä vauhtia kymmeniä, joten voin alkaa postitella niitä kotiinpäin kaikille kavereille ja sukulaisille, ihan noin niikuin kesälahjaksi tai Espanjan tuliaiseksi :)

´
Myöhemmin illalla lähdin vielä kuluttamaan askelia ja energiaa alas kaupungille (tietenkin myös kävellen takaisin ylös) ja löysin matkalla ihanan pienen paikallisen "krääsäkaupan", missä myytiin kaikkea käsityötarvikkeista aina rautanauloihin ja kaikkea mahdollista sekä mahdotonta siltä väliltä. Minä tajusin juuri nyt tehdä sellaisia tarpeellisia käsityötarvikeostoksia, mitkä ovat olleet ostoslistallani Suomessakin jo pitkään. No, nyt osuivat kohdalle!!
Ostin siis uusia hakasia rintaliiveihin, uuden vyötärönauhan puolihameeseen sekä vähän pinnejä ja ponnareita. Tietysti piti siinä samalla ostaa myös hieman viilentävää Aloeveraa punoittaviin olkapäihini.

Mutta nyt on jo, vaikka on viikonloppu, myös ajateltava tulevaa arkea ja orientoitua työhön. Parvekkeelta löytyy sopiva ja tarpeeksi laaja työalusta tuleviin koitoksiin; vähän rästitöitä vielä Rasekoon, syksyn suunnittelua työkalenteriin, opiskelujuttuja Humakiin sekä paikallisten töiden suunnittelua tänne Fuengirolan nuorisotyöhön. Eiköhän näillä töillä täyty mun arki sopivasti, ei tarvitse ihmetellä mitä arkipäivisin tekisi; menisikö tylsästi altaalle, lähtisikö ylämäkitreeneihin ja viinilasilliselle paikalliseen tavernaan tai jotain muuta vielä hulvattomampaa! Esim. TicoTico, niin kuin veljeni mainitsi :)

Tutustuessani viikonlopun aikana tämän Girasol Apartementoksen palveluihin, huomasin täällä sijaitsevan myös Suomen Urheiluhierojaopiston sekä Vanhusten Hoivakodin! Eli ei huolta huomisesta, saan edullisesti apua jumittuneisiin ylämäkitreenien kovettamiin lihaksiini sekä mikäli asuminen täällä jostain syystä pitkittyy, tiedän että naapurista löytyy siihenkin apuja!!!!!

So far so good.